Asiasanasto.fi

kaunisteleva

adjektiivi, verbi

/ˈkɑu̯nisteleʋɑ/

sisältää sanat: kauniste + leva

Merkitykset

(käännetty englannista)
  1. 1.karkeaa tai epämiellyttävää ilmausta lievemmällä sanalla korvaava
  2. 2.pintapuolisen uskottava tai älyllistä syvyyttä vailla oleva, usein lipevä

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Hän kääntyi selin häneen; ja kumartaen toisille huoneessa oleville henkilöille, menneitten aikojen kaunistelevalla sievyydellä, astui hän hiljaa ja vakavasti ovelle.

Wilkie Collins, Sisar Rosa

Kymmenen minuuttia sen jälkeen oli Rafté värjännyt eräällä sekoituksella, jolla marskin tapana oli kerta viikossa mustata peruukkinsa alla piilevät valkeat hapsensa, — sillä niin väitettiin marskin vielä nykyäänkin kaunistelevan itseään tuttuihin vuodekomeroihin mennessään, — tunnin kuluttua oli Rafté värjännyt Nicolen kauniin vaalean tukan pikimustaksi.

Alexandre Dumas, Josef Balsamo

Julkkisviihde on siis luotu peitteleväksi ja kaunistelevaksi kiertoilmaukseksi markkinoinnin avuksi.

Wikipedia: Julkisuuden henkilö

Englanninkieliset vastineet

  • pat
  • glib
  • inoffensive

Riimit

-eleʋɑ

Kaikki riimit