kau­pun­ki­pu­he­kie­li

substantiivi
Jaa

sisältää sanat: kaupunki + puhe + kieli

Merkitys

  1. (Kielitiede)puhekieli, jota käytetään jossain kaupungissa

Synonyymit

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Tosin kirja - ja yleiskielessäkin verbien monikkomuotoja käytettiin 1900 -luvulle asti, vaikka ne olivat kaupunkipuhekielestä ja useimmista murteista jo silloin lähes kuolleet ja vieläkin niitä esiintyy murteiden lisäksi muun muassa uskonnollisessa kielessä (esimerkiksi vara (suomeksi ' olla ') - verbin preesensmuoto on nykyisin yleensä myös monikossa yksikön muoto är ("on"), mutta poikkeustapauksissa esiintyy myös monikkomuoto äro).
Wikipedia: Ruotsin kieli
Tosin kirja - ja yleiskielessäkin verbien monikkomuotoja käytettiin 1900 -luvulle asti, vaikka ne olivat kaupunkipuhekielestä ja useimmista murteista jo silloin lähes kuolleet ja vieläkin niitä esiintyy murteiden lisäksi muun muassa uskonnollisessa kielessä (esimerkiksi vara (suomeksi "olla") - verbin preesensmuoto on nykyisin yleensä myös monikossa yksikön muoto är ("on"), mutta poikkeustapauksissa esiintyy myös monikkomuoto äro).
Wikipedia: Ruotsin murteet