1slangi1 – yleiskielestä poikkeava tietyn ihmisryhmän puhekieli
- Alkuperä
- Lainasana (englanti: slang)
- suomislangi
- englantislang ’sama merkitys’
Helsingin slangissa
slangi2 ’stadin kieli’
← ruotsi slang ’slangi, katukieli’ ← englanti slang (1756) alkuaan ’varkaiden ja maankiertäjien käyttämä kieli’, sittemmin myös muun yhteisön, ammatinharjoittajien tms. oma (lähinnä omaan sanastoon perustuva) kielimuoto (alkuaan englannissa tarkoittanut ehkä tietynlaista maastonkohtaa, sittemmin siellä majailleita ihmisiä ja lopulta heidän kieltään; oletus on epävarma).