kei­ju­a

verbi/ˈkei̯juɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kei-ju-a (2 tavua) · 6 kirjainta

Johdettu sanasta: keiju

Merkitys

  1. (harvinainen)lipua vapaasti veden virtojen mukana

Esimerkkilauseet

Vuoresta mun täytyy tuskaan syöstä, mun nälkä on kuun keijua, sain tarpeeksi jo yöstä.
— Larin-Kyösti, Korpinäkyjä I
Keveä on keijua Tuonelan mailla, leuto on leijua vaivoja vailla.
— Eino Leino, Kootut teokset V
Alaruudulla voi osoitinkynää käyttämällä ohjata muun muassa bumerangin heittorataa, ratkaista pulmia, tehdä merkintöjä karttaan, vihollisia koskettamalla Link huitasee miekalla kohti vihollista, ja Linkin liikutus tapahtuu kosketusnäytöllä keijua ohjaamalla.
— Wikipedia: The Legend of Zelda: Phantom Hourglass

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan väijyä yhteydessä
Vastineita
liivi

Vartalotyyppiin vertaa muita nuoria sanoja kuten heija, heijua, häijy, keijukaiset (Daniel Juslenius: Suomalaisen Sana-Lugun Coetus: Henrik Gabriel Porthanin kappaleen välilehtiin ja sivuihin tehdyt lisäykset.), keijuset (Gan 1786) ’vainajien henget’, keiju (Daniel Juslenius: Suomalaisen Sana-Lugun Coetus: Henrik Gabriel Porthanin kappaleen välilehtiin ja sivuihin tehdyt lisäykset.) ’keinu’, keijua ’keinua’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä (epävarma)

liiviveʾijə (prs. vejūb) ’kalastaa’, (SjW) ulz veij ’saada hiipimällä, vaanimalla’ (liivin sanaan osittain vaikuttanut latvia zvejot ’kalastaa’).

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa)

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin keijua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkeijunkeijuinolen keijunutolin keijunut
sinäkeijutkeijuitolet keijunutolit keijunut
hänkeijuukeijuion keijunutoli keijunut
mekeijummekeijuimmeolemme keijuneetolimme keijuneet
tekeijuttekeijuitteolette keijuneetolitte keijuneet
hekeijuvatkeijuivatovat keijuneetolivat keijuneet
passiivikeijutaankeijuttiinon keijuttuoli keijuttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkeijuisinolisin keijunut
sinäkeijuisitolisit keijunut
hänkeijuisiolisi keijunut
mekeijuisimmeolisimme keijuneet
tekeijuisitteolisitte keijuneet
hekeijuisivatolisivat keijuneet
passiivikeijuttaisiinolisi keijuttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkeiju—
hänkeijukoonolkoon keijunut
mekeijukaamme—
tekeijukaa—
hekeijukootolkoot keijuneet
passiivikeijuttakoonolkoon keijuttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkeijunenlienen keijunut
sinäkeijunetlienet keijunut
hänkeijuneelienee keijunut
mekeijunemmelienemme keijuneet
tekeijunettelienette keijuneet
hekeijunevatlienevät keijuneet
passiivikeijuttaneenlienee keijuttu

Infinitiivit

1. infinitiivikeijua
1. inf. pitkä muotokeijuakseen
2. inf. inessiivikeijuessa
2. inf. inessiivi, passiivikeijuttaessa
2. inf. instruktiivikeijuen
3. inf. inessiivikeijumassa
3. inf. elatiivikeijumasta
3. inf. illatiivikeijumaan
3. inf. adessiivikeijumalla
3. inf. abessiivikeijumatta
3. inf. instruktiivikeijuman
4. infinitiivikeijuminen
5. infinitiivikeijumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikeijuva
Passiivin 1. partisiippikeijuttava
Aktiivin 2. partisiippikeijunut
Passiivin 2. partisiippikeijuttu
Agenttipartisiippikeijuma
Kieltopartisiippikeijumaton

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Keijua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/keijua