- Alkuperä
- Johdos
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan väijyä yhteydessä
- Vastineita
- liivi
Johdos sanasta keiju ’kevyesti liikkuva hento naispuolinen luonnonhaltija’, ehkä sama sana kuin keiju ’keinu’.
Vartalotyyppiin vertaa muita nuoria sanoja kuten heija, heijua, häijy, keijukaiset (Daniel Juslenius: Suomalaisen Sana-Lugun Coetus: Henrik Gabriel Porthanin kappaleen välilehtiin ja sivuihin tehdyt lisäykset.), keijuset (Gan 1786) ’vainajien henget’, keiju (Daniel Juslenius: Suomalaisen Sana-Lugun Coetus: Henrik Gabriel Porthanin kappaleen välilehtiin ja sivuihin tehdyt lisäykset.) ’keinu’, keijua ’keinua’.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä (epävarma)
| liivi | veʾijə (prs. vejūb) ’kalastaa’, (SjW) ulz veij ’saada hiipimällä, vaanimalla’ (liivin sanaan osittain vaikuttanut latvia zvejot ’kalastaa’). |
|---|