kellopeli

substantiivi

/ˈkelːoˌpeli/

Yhdyssana: kello + peli

Merkitys

1.kromaattinen lyömäsoitin, jonka metallisia kieliä soitetaan kovilla kapuloilla napauttamalla

kello + peli < käännöslaina saksan sanasta Glockenspiel

Ja kellopelin soittoa kohti vaelteli kirjava rahvas verkalleen, kynttilöitä kimaltavaan messuun ja koreaan juhlakulkueeseen.

Myöhäinen kesäilta täällä oli kuin sielun lääke. Kellopelit kirkontorneissa soittelivat. Maariankirkon mahtavuus vangitsi katsojan paikalleen.

Kaliforniassa hän alkoi soittaa kellopeliä koulun marssiorkesterissa, ja hänelle ostettiin sen jälkeen rummut.

555 esiintymää, 0.2 / milj.

Suomi24

0.1

Sanomalehdet

1.0

Aikakauslehdet

0.3

Wikipedia

1.0

0.3

Tekstitykset

0.2

Taivutusluokka 5

-eli