kie­len­par­si

substantiivi/ˈkie̯lenˌpɑrsi/
Jaa

Yhdyssana: kieli + parsi

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. tietylle henkilölle tai ryhmälle ominainen tapa puhua tai ilmaista asioita

Esimerkkilauseet

Lopuksi puhui Paavo muutamia sanoja ratsastajastakin, jonka oli opastanut harhatielle, päättäen kertomuksensa seuraavilla sanoilla: "Puvustansa ja kielenparrestansa tunsin miehen karjalaiseksi".
— Evald Ferdinand Jahnsson, Hatanpään Heikki ja hänen morsiamensa
"sekoitettua", nuorempaa Joonian murretta). Joonian murre, jonka Herodotos, kuten edellä mainittiin, hyvin tunsi, oli muuten se kielenparsi, jonka kreikkalaisen proosan ensimmäiset viljelijät — luonnonfilosofit, logografit ym.
— Herodotos, Historia-teos kirjat VII-IX
Esiklassillista sanskritia edeltäneen Veda -kirjallisuuden kielenparsi poikkeaa tästä rakenteeltaan samantapaisesti kuin homeerinen kieli poikkeaa klassillisesta, attikalaisesta kreikasta.
— Wikipedia: Muinaisindoarjalaiset kielet

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikielenparsi
Genetiivikielenparren
Partitiivikielenpartta
Essiivikielenpartena
Translatiivikielenparreksi
Inessiivikielenparressa
Elatiivikielenparresta
Illatiivikielenparteen
Adessiivikielenparrella
Ablatiivikielenparrelta
Allatiivikielenparrelle
Abessiivikielenparretta

Riimit

-ɑrsi

Kaikki riimit

Lähteet