kiil­to­pin­ta

substantiivi/ˈkiːltoˌpintɑ/
Jaa

Yhdyssana: kiilto + pinta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. pinta, joka kiiltää

Esimerkkilauseet

Se oli mestarityö, niin saumattomilta kiiltopinnoiltaan kuin ovikoristeen käpyupotuksiltansa.
— Urho Karhumäki, Viulu ja posetiivi
Lavitsa liukas, kiiltopinta pyysi pitkän päivän poissa ollutta istahtamaan.
— Lauri Luoto, Ikuiset uhritulet
Kiiltopinta ei ole eduksi, varsinkin lampun valossa värit kovettuvat ja tahmeentuvat aiheettomasti.
— Wikipedia: Antti Lampisuo

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikiiltopinta
Genetiivikiiltopinnan
Partitiivikiiltopintaa
Essiivikiiltopintana
Translatiivikiiltopinnaksi
Inessiivikiiltopinnassa
Elatiivikiiltopinnasta
Illatiivikiiltopintaan
Adessiivikiiltopinnalla
Ablatiivikiiltopinnalta
Allatiivikiiltopinnalle
Abessiivikiiltopinnatta

Riimit

-intɑ

Kaikki riimit

Lähteet