Asiasanasto.fi

kiintopenkki

substantiivi

/ˈkiːntoˌpeŋkːi/

sisältää sanat: kiinto + penkki

Johdettu sanasta: penkki

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. 1.paikallaan pysyvä tai alustaansa kiinteästi asennettu penkki

Esimerkkilauseet

Ei Ii-Hoo mitenkään olisi voinut käydä tavallisen oppilaspöydän kiintopenkkiin istumaan, koska kahden oppilaan yhteispöydän kansilaudassakaan ei ollut liikoja pinta-aloja hänen käytettäväkseen.

Urho Karhumäki, Kylä järven rannalla

Ruokolahden pitäjässä oli v. 1725 Matti Lempiäiseltä palanut rakennus, johon kuului 2 tupaa välillä olevine porstuineen saman katon alla. Rantasalmella Johan Pietarinpoika Pölläinen oli v. 1726 rakentanut taloonsa savutuvan, jonka seinien pituus oli molemmin puolin 11 1/2 kyynärää ja jonka seinät sisäpuolelta olivat veistetyt; tupaan kuului 3 kiintopenkkiä ja siinä oli tuohikatto.

Albert Hämäläinen, Keski-Skandinavian suomalaiset

Taivutustiedot

Nominatiivikiintopenkki
Genetiivikiintopenkin
Partitiivikiintopenkkiä
Essiivikiintopenkkinä
Translatiivikiintopenkiksi
Inessiivikiintopenkissä
Elatiivikiintopenkistä
Illatiivikiintopenkkiin
Adessiivikiintopenkillä
Ablatiivikiintopenkiltä
Allatiivikiintopenkille
Abessiivikiintopenkittä

Riimit

-eŋkːi

Kaikki riimit