kiintopenkki
substantiivi/ˈkiːntoˌpeŋkːi/Merkitys
(käännetty englannista)- paikallaan pysyvä tai alustaansa kiinteästi asennettu penkki
Esimerkkilauseet
Ei Ii-Hoo mitenkään olisi voinut käydä tavallisen oppilaspöydän kiintopenkkiin istumaan, koska kahden oppilaan yhteispöydän kansilaudassakaan ei ollut liikoja pinta-aloja hänen käytettäväkseen.Ruokolahden pitäjässä oli v. 1725 Matti Lempiäiseltä palanut rakennus, johon kuului 2 tupaa välillä olevine porstuineen saman katon alla. Rantasalmella Johan Pietarinpoika Pölläinen oli v. 1726 rakentanut taloonsa savutuvan, jonka seinien pituus oli molemmin puolin 11 1/2 kyynärää ja jonka seinät sisäpuolelta olivat veistetyt; tupaan kuului 3 kiintopenkkiä ja siinä oli tuohikatto.Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-eŋkːi
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Kiintopenkki. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kiintopenkki