kiin­to­penk­ki

substantiivi/ˈkiːntoˌpeŋkːi/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kiin-to-penk-ki (4 tavua) · 12 kirjainta

sisältää sanat: kiinto + penkki

Johdettu sanasta: penkki

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. paikallaan pysyvä tai alustaansa kiinteästi asennettu penkki

Esimerkkilauseet

Ei Ii-Hoo mitenkään olisi voinut käydä tavallisen oppilaspöydän kiintopenkkiin istumaan, koska kahden oppilaan yhteispöydän kansilaudassakaan ei ollut liikoja pinta-aloja hänen käytettäväkseen.
— Urho Karhumäki, Kylä järven rannalla
Ruokolahden pitäjässä oli v. 1725 Matti Lempiäiseltä palanut rakennus, johon kuului 2 tupaa välillä olevine porstuineen saman katon alla. Rantasalmella Johan Pietarinpoika Pölläinen oli v. 1726 rakentanut taloonsa savutuvan, jonka seinien pituus oli molemmin puolin 11 1/2 kyynärää ja jonka seinät sisäpuolelta olivat veistetyt; tupaan kuului 3 kiintopenkkiä ja siinä oli tuohikatto.
— Albert Hämäläinen, Keski-Skandinavian suomalaiset

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-eŋkːi

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kiintopenkki. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kiintopenkki