kii­ra­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. puhdistaa (rasvaa)
  2. kiirehtiä, hoputtaa

Etymologia

1kiirata1 – puhdistaa (rasvaa)

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kiirastuli yhteydessä

Lähtökohta: Alkuosa lainaa, jälkiosa käännös samaa merkitsevän nykyruotsi skärseld ja muinaisruotsi skærseldher sanojen oletetusta rinnakkaismuodosta *skīrslelder, josta muinaisnorja skírslareldr, käännös latina nimityksestä ignis purgatorius ’puhdistustuli’. — Samasta skandinaavinen sanueesta (muinaisnorja skírr, nykynorja muinaisruotsi skir ’puhdas, kirkas’, nykyruotsi skira ’sulattaa, puhdistaa, et. talia’) erillisiä lainoja ovat suomi kiira (Lönnr 1874, ei tietoja murt.) ’puhdas’, kiirata ’puhdistaa (rasvaa)’; kiirastua, kiiraintua (paikoin Etelä-Häme) ’puhdistua (rasva)’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lue myös Kotuksen kirjoitus kiirastorstai.

2kiirata2 – kiirehtiä, hoputtaa

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kiire yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro

Koska kiire sana muodollisesti näyttää johdokselta, voitaisiin kantasanan edustajana ehkä pitää verbiä kiiriä, joka voi olla deskr. alkuperää, vertaa kiitää.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkīrehtiä ’kiirehtiä’, kīrekäs ’kiireinen’
karjalakiireh ’kiire, kiireinen’, kiirehteä, kiirehtie ’kiirehtiä’
lyydikīreh ’kiire’, kīrehtädä, ‑tada ’kiirehtiä’
vepsäkīruh, kiruh ’kiire’, kiruht́t́a ’kiirehtiä’
vatjatšīre ’kiire’, tšīrēssi ’kiireesti’
virokiire, kiires (g. kiire) ’kiire, nopea’, kiirus ’nopeus, vauhti’, kiirestada, kiirustada ’kiirehtiä, jouduttaa’.

suomi → nykyruotsi murt. Suomi kiiru ’kiire’ ja inarinsaame kiiras (koltansaame kildininsaame) ’kiire; nopea’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kiirata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kiirata