kik­ka­ra

substantiivi/ˈkikːɑrɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kik-ka-ra (3 tavua) · 7 kirjainta

Merkitys

  1. kiharakikkarat hiukset

Esimerkkilauseet

Mutta kun kuura oli siitä juuri sulanut, se oli ohauksilta kikkarassa — sitä teki mieli sipaista salaa jossain hämärissä pitkän tanssin kiertäessä sarajaan laveata permantoa.
— Lauri Haarla, Kurkien taru
Hän ennusti vapautusta, loistoa taivaassa, vastasyntynyttä, jonka toinen käsivarsi oli lohikäärmeen kidassa, kultaa saven sijalla, erämaan kukkimista ruusun tavoin: "Se mikä nyt maksaa kuusikymmentä kikkaria, ei ole maksava oboliakaan.
— Gustave Flaubert, Herodias
Pikkumyyrä, joka tahtoi tietää, kuka kehtasi kakkia kikkaran suoraan hänen päähänsä () on Werner Holzwarthin kirjoittama ja Wolf Erlbruchin kuvittama saksalainen lastenkirja myyrästä joka lähtee selvittämään hyvän päivänsä pilaajaa.
— Wikipedia: Pikkumyyrä, joka tahtoi tietää, kuka kehtasi kakkia kikkaran suoraan hänen päähänsä

Etymologia

Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
Lounais-Suomi Häme Etelä- ja Keski-Pohjanmaa
Vastineita
viro
Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

virokikk ’palanen’

. Samantyyppinen deskr. sana kuin kokkare, kakkara (katso näitä) ja kikkura (Gan 1786) ’kihara, kähärä’.

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

870 esiintymää · 0.3 / milj.

Suomi24
0.4
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12 (kulkija)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ikːɑrɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kikkara. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kikkara