sik­ka­ra

adjektiivi, substantiivi/ˈsikːɑrɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

sik-ka-ra (3 tavua) · 7 kirjainta

Merkitys

  1. kihara; sykkyrä

Esimerkkilauseet

— Tuata, tuata, tuhisi Iikka-faari, — kun näitä paperia on jo tällääne läjä, jottei nämäkää tahro mahtua mun lompsahan — ja nyrpisti nenäänsäkki sikkarahan, kun se flikka siinä lemus ja haisi kun atteeki monellaaselta.
— Jaakkoo Vaasan, Rakas takkupää
Täyden rokkavadinkin viskasi Sikkarin emännän päähän.
— Jaakko Nikkinen, Ylenkatsotuita
Kaikki tarkastelivat uteliaina ja hämmästyneinä Liisan kymmeniin sikkaroihin käherrettyä leikkotukkaa.
— Helga Nuorpuu, Ruusulan tytöt I

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan sikkara lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Substantiivit
Bellarion katseli heitä huvitettuna, silmät sikkarassa, ja nauroi lopulta makeasti.
— Rafael Sabatini, Ruhtinattaren ritari

Etymologia

Vanhin tieto
Elias Lönnrot, 1880
Levinneisyys
etupäässä länsimurteet
Vastineita
inkeroinen, vatja

Deskr. sanoja, vertaa kikkara, säkkärä.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenšikkärä ’säkkärä, kähärä’
vatjašikke̮r ’sama merkitys’

Samaa juurta olevia sanoja

Taivutustiedot

Taivutusluokka 11 (omena)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Vertailumuodot: sikkara – sikkarampi – sikkarin

Riimit

-ikːɑrɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Sikkara. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/sikkara