kir­va­ta

verbi
Jaa
Viittaa artikkeliin

kir-va-ta (3 tavua) · 7 kirjainta

Merkitys

  1. (murteellinen) kirotaUula kirvasi ja sätti ajopeliään.

Esimerkkilauseet

Ei saanut vesillä viheltää, ei kirvata, eikä ilvehtiä.
— Samuli Paulaharju, Kiveliöitten kansaa Pohjois-Ruotsin suomalaisseuduilta
Toiset miehet paukuttelivat, ja miltei aina peura keikahti, ja jaossa sitten pää tuli liiempää, mutta kortettu sai ampua ja kirvata eikä saanut päätäkään.
— Samuli Paulaharju, Sompio
kaarre, kaarteen — aitaus; pyällyskaarre — aitaus, jossa porot merkitään ja erotetaan kaira — kahden joen välinen alue kallokas, kallokkaan — poron kallonahkasta tehty kenkä kaltio — lähde kammi — maja kamma-aika — auringoton aika kero — pyöreäpäinen tunturinlaki kiehinen — sytykelastu kiehitellä — houkutella kiekerö — paikka, missä porot ovat kaivaneet jäkälää lumen alta, ja tallanneet sen kovaksi kieppi — lumikuoppa tai -onkalo, jonne linnut kaivautuvat kiiruna — tuntuririekko kirvata — kirota kiveliö — erämaa kollostaa — valjastaa porot peräkkäin koltat — lappalaisheimo Kuo
— Olli Karila, Ylämaan kultaa

Liittyvät sanat

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kirvata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kirvata