ki­ver­tää

verbi/ˈkiʋertæː/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ki-ver-tää (3 tavua) · 8 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (transitiivinen)taivuttaa tai kääntää jokin kaarevaan muotoon

Esimerkkilauseet

Vanhus ojensi Penulle paksun talvitakin, jonka hiat piti kivertää ja jonka liepeitä Penun liikkuessaan täytyi kannattaa, kun hän oli vetänyt sen ylleen.
— Hjalmar Nortamo, Helmikoristeinen kirjanmerkki
"Huhtoo kuin piru herneriihellä, pirskale!" Kivertää hämmästyttävän vikkelästi Nuutalais-revon pakeille, joka nyt liehuu täyttä päätä miesjoukosta toiseen, työntäen pullosta ryypyn toiselle jos toisellekin.
— Lauri Haarla, Ritvalan ilovalkeat
Kääntyi vielä kerran ja lävähytti: "Vai tokenetko edes perässä?" Samassa taputtelee poika pieksunpohjillaan oksatonta honkaa, kivertää sääret väärinä ja matalina, juoksee isopäisenä ahmanpoikana männynoksaa.
— Lauri Haarla, Nuori pirkkalaispäällikkö I

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kiverä yhteydessä
Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Vastineita
karjala, viro, pohjoissaame, ersämordva
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakiverä (? ← suomi) ’kiverä, kiperä, käyrä’
virokiverik, kõverik ’kiverä, käyrä’, kiverdi-kõverdi ’monella mutkalla’, kiverdada ’käyristää’

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame gâvvâr (luulajansaame inarinsaame) ’kiverä, taipunut’
ersämordvaersämordva keviŕ, mokšamordva kevəŕ ’pyöreä’

. Vertaa myös kiperä ja kovera.

Samaa juurta olevia sanoja

Taivutustiedot

Taivutusluokka 54 (huutaa), vokaalivaihtelutyyppi K

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kivertää taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkiverränkiversinolen kivertänytolin kivertänyt
sinäkiverrätkiversitolet kivertänytolit kivertänyt
hänkivertääkiversion kivertänytoli kivertänyt
mekiverrämmekiversimmeolemme kivertäneetolimme kivertäneet
tekiverrättekiversitteolette kivertäneetolitte kivertäneet
hekivertävätkiversivätovat kivertäneetolivat kivertäneet
passiivikiverretäänkiverrettiinon kiverrettyoli kiverretty

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkivertäisinolisin kivertänyt
sinäkivertäisitolisit kivertänyt
hänkivertäisiolisi kivertänyt
mekivertäisimmeolisimme kivertäneet
tekivertäisitteolisitte kivertäneet
hekivertäisivätolisivat kivertäneet
passiivikiverrettäisiinolisi kiverretty

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkiverrä—
hänkivertäköönolkoon kivertänyt
mekivertäkäämme—
tekivertäkää—
hekivertäköötolkoot kivertäneet
passiivikiverrettäköönolkoon kiverretty

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkivertänenlienen kivertänyt
sinäkivertänetlienet kivertänyt
hänkivertäneelienee kivertänyt
mekivertänemmelienemme kivertäneet
tekivertänettelienette kivertäneet
hekivertänevätlienevät kivertäneet
passiivikiverrettäneenlienee kiverretty

Infinitiivit

1. infinitiivikivertää
1. inf. pitkä muotokivertääkseen
2. inf. inessiivikivertäessä
2. inf. inessiivi, passiivikiverrettäessä
2. inf. instruktiivikivertäen
3. inf. inessiivikivertämässä
3. inf. elatiivikivertämästä
3. inf. illatiivikivertämään
3. inf. adessiivikivertämällä
3. inf. abessiivikivertämättä
3. inf. instruktiivikivertämän
4. infinitiivikivertäminen
5. infinitiivikivertämäisillään

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikivertävä
Passiivin 1. partisiippikiverrettävä
Aktiivin 2. partisiippikivertänyt
Passiivin 2. partisiippikiverretty
Agenttipartisiippikivertämä
Kieltopartisiippikivertämätön

Riimit

-iʋertæː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kivertää. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kivertää