- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kokka yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, pohjoissaame
itämerensuomi → venäjä murt. kóka ’laivan peräkokka, nokka’, kokka ’pieni kuokka’; suomi → nykyruotsi murt. Suomi kokka, kokko ’koho’. — Samaa sanuetta ovat kaiketi myös kokka(puhe) ’pilapuhe’ (vertaa karjala vatja kokkasana ’kompasana’), kokka-, kokko-, kokkelimaito, ‑piimä, kokkuli. Vertaa kokkare.
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kokka ’koukku’, (demin.) kokkain ’ongen tai vyön koukku’ |
|---|---|
| karjala | kokka ’pää, nokka, kärki, piikki; kokka, keula, kolkka, kulma, soppi; koukku, vaarna, onki, tiirikka; kahva; penis’ |
| lyydi | kok(ke̮) ’koukku; penis’ |
| vepsä | kok ’penis’, kokta ’nokkia (lintu), nykiä, iskeä (kala onkeen)’, kokitada ’onkia’ |
| vatja | kokka ’koukku’, kokkia ’nokkia’ |
| viro | murt. kokk(a) ’koukku; (pn:issä) kumpu, kukkula, vuori’ (osittain ? ← suomi tai vatja) |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| pohjoissaame | pohjoissaame murt. goakˈke ’kuokka’, inarinsaame koakki (luulajansaame koltansaame turjansaame) ’koukku’ |
|---|---|
| – | ? pohjoismansi kɔ̄k ’penis’ |
| – | ? itähanti kaγəw, etelähanti χaχəp ’puinen haukionki’. |