kok­ka

substantiivi/ˈkokːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kok-ka (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitykset

(käännetty englannista)
  1. aluksen etuosa, veneen keulaEmäntä istuu mielellään kokassa.
  2. Japanin viralliseksi valtionuskonnoksi tunnustettu shintolaisuuden haara

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

A. Impi Turjasta tulevi kuutilla kuparisella, neito laskekse Lapista purrella punakokalla, piirahassa purren kokka.
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Isä Kiljunen piti perää, äiti istui Pullan kera kokassa, ja pojat soutivat.
— Jalmari Finne, Kiljusen herrasväki
Hän on työskennellyt kokkina, meribiologina, puheenkirjoittajana, neuvonantajana ja virkamiehenä ennen ryhtymistään kirjailijaksi.
— Wikipedia: Michael Gruber (kirjailija)

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kokka lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Adjektiivit
Frida tunsi punastuvansa, ja Bratt veti airoilla niin, että vesi kohisi kokassa.
— Øvre Richter Frich, Napaseudun yössä
Heti kun venheen kokka oli karahtanut rantaan, ilmestyi eteeni odottamaton näky.
— Eino Railo, Kynällä ja kiväärillä
Väinämöinen pani haahden haljakkaan, kuvasi kokat kullalla ja purjehti kosiomatkalle Pohjolaan.
— Zacharias Topelius, Maamme kirja
Muutama airojen nykäys lisää: veneen kokka karahti hietikolle.
— Jalmari Hahl, Yösalo

Etymologia

Vanhin tieto
Henrik Florinus, 1733
Levinneisyys
itämurteet Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa Peräpohja, paikoin Häme
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, pohjoissaame

itämerensuomi → venäjä murt. kóka ’laivan peräkokka, nokka’, kokka ’pieni kuokka’; suomi → nykyruotsi murt. Suomi kokka, kokko ’koho’. — Samaa sanuetta ovat kaiketi myös kokka(puhe) ’pilapuhe’ (vertaa karjala, vatja kokkasana ’kompasana’), kokka-, kokko-, kokkelimaito, ‑piimä, kokkuli. Vertaa kokkare.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkokka ’koukku’, (demin.) kokkain ’ongen tai vyön koukku’
karjalakokka ’pää, nokka, kärki, piikki; kokka, keula, kolkka, kulma, soppi; koukku, vaarna, onki, tiirikka; kahva; penis’
lyydikok(ke̮) ’koukku; penis’
vepsäkok ’penis’, kokta ’nokkia (lintu), nykiä, iskeä (kala onkeen)’, kokitada ’onkia’
vatjakokka ’koukku’, kokkia ’nokkia’
viromurt. kokk(a) ’koukku; (pn:issä) kumpu, kukkula, vuori’ (osittain ? ← suomi tai vatja)

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame murt. goakˈke ’kuokka’, inarinsaame koakki (luulajansaame koltansaame turjansaame) ’koukku’
–? pohjoismansi kɔ̄k ’penis’
–? itähanti kaγəw, etelähanti χaχəp ’puinen haukionki’.

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • fore
  • stem
  • Kokka

Esiintymistiheys

5 096 esiintymää · 1.9 / milj.

Suomi24
1.5
Sanomalehdet
2.6
Aikakauslehdet
4.3
Wikipedia
1.0
Reddit
1.5
Tekstitykset
5.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: kokin 27 % · kokista 18 % · kokkia 9 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-okːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kokka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kokka