kou­ko

substantiivi/ˈkou̯ko/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kou-ko (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitykset

  1. (vanhentunut)karhu
  2. (vanhentunut)isokokoinen mies
  3. (vanhentunut)paha olento, kummitusVeräjällä Vento seisoi, Vennon poika portahalla, loukossa Vahinko vaani, Kouko kohtasi ovella. (Leino, Tumma)

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Sun hetkes tullut on, Sua, kouko julma, tappotanterelta Oon kauvan etsinyt!
— Friedrich von Schiller, Orleans'in neitsyt
Ole aave en aikojen menneiden, en hautojen kouko ja peikko, ja retoriikast' en pidä, mun on hyvin filosofiiakin heikko.
— Heinrich Heine, Saksanmaa
Kouvosta on kerrottu runoja ja tarinoita myös ilman käsitystä siitä, mikä kouko on.
— Wikipedia: Kouko

Etymologia

Vanhin tieto
Johan, 1683
Levinneisyys
laajalti murt.
Vastineita
viro

Lähtökohta: ? ← balttilainen, vertaa liettua kaũkas ’kääpiömäinen maan- tai kodinhaltija, tonttu’, latvia kauks ’tonttu’, muinaispreussi cawx ’piru’, tai ← indoeurooppalainen *kouko-.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

virokõu (g. kõue), kõue (g. kõue), kõuk (g. kõugu) ’ukkonen, ukkosen jumala’, vana kõu ’vanhus, ukko, esi-isä, isoisä’

Esiintymistiheys

27 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Yleisimmät: kouvot 81 % · kouvon 11 % · kouvoille 3 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ouko

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kouko. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kouko