kum­mi­tus

substantiivi/ˈkumːitus/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kum-mi-tus (3 tavua) · 8 kirjainta · Suomen kielen 8 378. yleisin sana

Johdettu sanasta: kumma

Merkitys

  1. (taruolento) kuolleen ihmisen sielu

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Eikä kummituksella ollut oikeaa suuta!
— Olli Karila, Pelastus
Hän tarkoitti totta, ei tullut hän suotta; taas maannut hän maass' oli kymmenen vuotta, oli alkanut luuvalo vaivata poloa, siks liikettä vaati hän, seisaalla-oloa, näin lähtenyt tuost' oli toikkaroimaan hän luottaen kummitus-kauhunsa voimaan.
— Eino Leino, Tuulikannel II
Kuolleet hahmot voivat jatkaa taisteluaan kummituksena, ja mahdollisesti palata henkiin; kaikki hahmot herätetään henkiin joka tapauksessa uuden pelipäivän alussa.
— Wikipedia: Legend of the Green Dragon

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kummitus lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Elokuvan tarina ja tyyli heijastaa piirteitä Gaston Lerouxin Oopperan kummituksesta.
— Wikipedia: V niin kuin verikosto (elokuva)
Aivan kuin pelottavan kummituksen henkäisystä Rooma muuttui suureksi haudaksi.
— vanh. Alexandre Dumas, Monte-Criston kreivi
Hän ei uskonut, että ainoakaan kummitus näyttäytyisi, ellei hän ollut yksinään.
— Selma Lagerlöf, Nuoren tytön päiväkirja
Hän oli aave, kummitus ja lisäksi vielä vallaton, väsyttävä lapsi.
— Marja Salmela, Kulkijoita

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kumma yhteydessä
Vanhin tieto
1704
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro, pohjoissaame
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkumma, kummallīn, kummitella ’kummastella, ihmetellä’
karjalakumma, kummassella, kummitella ’ihmetellä, kummastella’, kummitus
lyydikum (mon. kummad) ’kumma, ihme’, kummakas ’huvittava, naurettava, hauska’
vatjakumma ’ihme’, kummise̮lla ’ihmetellä’, kummite̮lla ’sama merkitys; kummitella; tehdä ihmeitä, ihmetekoja’, kummituz ’kummitus, aave; ihme, ihmetyö’
virokumm: ime-kumm ’kummallinen (ihminen)’, kummitada ’kummitella’, kummitus ’pelottava näky, aave, kummitus’, (suomi → kirjak.) kummaline ’kummallinen, kumma, merkillinen’

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame gobˈme (inarinsaame) ’aave, kummitus’, gobˈmedit (luulajansaame) ’kummitella’, inarinsaame komȧšiđ ’kummastella’ (? ← suomi); pohjoissaame gumˈma (luulajansaame) ’kummallinen’ ← suomi.

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.ghost, spectre, specter
  • ruotsispöke (n)
  • saksaGeist (m), Gespenst (n)
  • ranskaesprit (m), fantôme (m), apparition (f)
  • esp.fantomo, espanto (m), fantasma (m), espectro (m)
  • viroviirastus, vaim

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • fantasm
  • phantasma
  • spook
  • specter
  • ghost
  • spectre

Esiintymistiheys

18 280 esiintymää · 7.0 / milj.

Suomi24
6.6
Sanomalehdet
4.7
Aikakauslehdet
4.4
Wikipedia
6.9
Reddit
2.4
Tekstitykset
14.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39 (vastaus)

Yleisimmät: kummitus 32 % · kummituksia 19 % · kummitukset 13 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-umːitus

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kummitus. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kummitus