ku­kon­poi­ka­nen

substantiivi/ˈkukonˌpoi̯kɑnen/
Jaa

Yhdyssana: kukko + poikanen

Merkitykset

(käännetty englannista)
  1. nuori uroskana
  2. (kuvaannollisesti)itsetietoinen tai ylimielinen nuori mies

Esimerkkilauseet

Tuollainen kukonpoikanen uskalsi tulla hänelle, vanhalle Herran palvelijalle, tekemään moisen kysymyksen!
— Arvi Järventaus, Kirkonlämmittäjä
Näkyi kyllä, että haulipanos oli sattunut pahaan paikkaan, mutta eipä tämä kukonpoikanen juuri vähillä hellittänyt.
— Urho Karhumäki, Voittajana maaliin

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikukonpoikanen
Genetiivikukonpoikasen
Partitiivikukonpoikasta
Essiivikukonpoikasena
Translatiivikukonpoikaseksi
Inessiivikukonpoikasessa
Elatiivikukonpoikasesta
Illatiivikukonpoikaseen
Adessiivikukonpoikasella
Ablatiivikukonpoikaselta
Allatiivikukonpoikaselle
Abessiivikukonpoikasetta

Riimit

-oikɑnen

Kaikki riimit

Lähteet