ku­lot­tu­a

verbi/ˈkulotːuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ku-lot-tu-a (3 tavua) · 8 kirjainta

Johdettu sanasta: kulo

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (intransitiivinen)tulla pinnaltaan kärventyneeksi tai palaneeksi

Esimerkkilauseet

Nousivatko maasta vai taivaastako tipahtivat, ei tietty, mutta pelottavasti alkoivat kedot kulottua.
— Väinö Kataja, Maalaiskuvia II
Mutta nyt nurmet ja niityt saivat vanhentua, kulottua ja kovettua poutaisen taivaan alla valtavaksi harjaksi...
— Pentti Haanpää, Iisakki vähäpuheinen
Sekä ruunikoilla että mustanruunikoilla hevosilla on laaja skaala erilaisia sävyjä, jotka johtuvat muun muassa mustan karvan kulottumisesta, ruokinnasta ja esimerkiksi nokikuviosta tai vastavarjostuksesta.
— Wikipedia: Mustanruunikko

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kulo yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi

Lainalähde: luultavasti ← balttilainen, vertaa latvia kūla ’kuiva edellisvuotinen ruoho’, liettua kūlė́ ’viljan palo’, kūlė́ti ’maistua palaneelta, kärytä’.

liivi kūl, kūl-āina ’kuloheinä’ varmaan ← latvia kūla; venäjä murt. kúla, kúlaga jne. ’kuloheinä’ ← itämerensuomi.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkulo ’vanha ranta- ym. heinä’
karjalakulo ’auringon polttama (usein edellisvuotinen) niittämättä jäänyt tai liian myöhään niitetty heinä’
lyydikulo ’kuloheinä’, kulohein ’edelliseltä vuodelta tekemättä jäänyt heinä’
vepsäkulo ’viimevuotinen ruoho’, kuloituda ’kuivettua (ruoho)’
vatjakulo ’kulo; (vatjan Kukkosin murre) lehmien alla kuivikkeina käytettävät viikatteella niitettävät sammalet’, kuloeinä
virokulu, eteläviro kulo ’kulo’, kulutuli ’kulovalkea’
liivikuʾl, kuʾll-āina ’kuloheinä’

(suomi → pohjoissaame gullo, inarinsaame kulo ’sama merkitys’)

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

165 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi C

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kulottua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkulotunkulotuinolen kulottunutolin kulottunut
sinäkulotutkulotuitolet kulottunutolit kulottunut
hänkulottuukulottuion kulottunutoli kulottunut
mekulotummekulotuimmeolemme kulottuneetolimme kulottuneet
tekulotuttekulotuitteolette kulottuneetolitte kulottuneet
hekulottuvatkulottuivatovat kulottuneetolivat kulottuneet
passiivikulotutaankulotuttiinon kulotuttuoli kulotuttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkulottuisinolisin kulottunut
sinäkulottuisitolisit kulottunut
hänkulottuisiolisi kulottunut
mekulottuisimmeolisimme kulottuneet
tekulottuisitteolisitte kulottuneet
hekulottuisivatolisivat kulottuneet
passiivikulotuttaisiinolisi kulotuttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkulotu—
hänkulottukoonolkoon kulottunut
mekulottukaamme—
tekulottukaa—
hekulottukootolkoot kulottuneet
passiivikulotuttakoonolkoon kulotuttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkulottunenlienen kulottunut
sinäkulottunetlienet kulottunut
hänkulottuneelienee kulottunut
mekulottunemmelienemme kulottuneet
tekulottunettelienette kulottuneet
hekulottunevatlienevät kulottuneet
passiivikulotuttaneenlienee kulotuttu

Infinitiivit

1. infinitiivikulottua
1. inf. pitkä muotokulottuakseen
2. inf. inessiivikulottuessa
2. inf. inessiivi, passiivikulotuttaessa
2. inf. instruktiivikulottuen
3. inf. inessiivikulottumassa
3. inf. elatiivikulottumasta
3. inf. illatiivikulottumaan
3. inf. adessiivikulottumalla
3. inf. abessiivikulottumatta
3. inf. instruktiivikulottuman
4. infinitiivikulottuminen
5. infinitiivikulottumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikulottuva
Passiivin 1. partisiippikulotuttava
Aktiivin 2. partisiippikulottunut
Passiivin 2. partisiippikulotuttu
Agenttipartisiippikulottuma
Kieltopartisiippikulottumaton

Riimit

-uɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kulottua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kulottua