ku­lot­tu­a

verbi/ˈkulotːuɑˣ/
Jaa

Johdettu sanasta: kulo

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (intransitiivinen)tulla pinnaltaan kärventyneeksi tai palaneeksi

Esimerkkilauseet

Nousivatko maasta vai taivaastako tipahtivat, ei tietty, mutta pelottavasti alkoivat kedot kulottua.
— Väinö Kataja, Maalaiskuvia II
Jean lähti astumaan, vaan muutaman askeleen kulottua juoksi mies hänen jälkeensä.
— Émile Zola, Sota
Monet mustat hevoset kulottuvat tai haalistuvat auringonvalon ja hien vaikutuksesta.
— Wikipedia: Mustanruunikko

Esiintymistiheys

165 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52, vokaalivaihtelutyyppi C

MuotoTaivutus
Infinitiivikulottua
Ind. prees. yks. 1.kulotun
Ind. imperf. yks. 3.kulottui
Kond. prees. yks. 3.kulottuisi
Pot. prees. yks. 3.kulottunee
Imperat. prees. yks. 3.kulottukoon
Akt. 2. partisiippikulottunut
Pass. imperf.kulotuttiin

Riimit

-uɑ

Kaikki riimit

Lähteet