- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kulo yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi
Lainalähde: luultavasti ← balttilainen, vertaa latvia kūla ’kuiva edellisvuotinen ruoho’, liettua kūlė́ ’viljan palo’, kūlė́ti ’maistua palaneelta, kärytä’.
liivi kūl, kūl-āina ’kuloheinä’ varmaan ← latvia kūla; venäjä murt. kúla, kúlaga jne. ’kuloheinä’ ← itämerensuomi.
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kulo ’vanha ranta- ym. heinä’ |
|---|---|
| karjala | kulo ’auringon polttama (usein edellisvuotinen) niittämättä jäänyt tai liian myöhään niitetty heinä’ |
| lyydi | kulo ’kuloheinä’, kulohein ’edelliseltä vuodelta tekemättä jäänyt heinä’ |
| vepsä | kulo ’viimevuotinen ruoho’, kuloituda ’kuivettua (ruoho)’ |
| vatja | kulo ’kulo; (vatjan Kukkosin murre) lehmien alla kuivikkeina käytettävät viikatteella niitettävät sammalet’, kuloeinä |
| viro | kulu, eteläviro kulo ’kulo’, kulutuli ’kulovalkea’ |
| liivi | kuʾl, kuʾll-āina ’kuloheinä’ |
(suomi → pohjoissaame gullo, inarinsaame kulo ’sama merkitys’)
murt. myös ’valoisa; tuli; maito’,,;, murt. myös ’kypsyä (vilja)’
Vastineet sukukielissä (8 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | valkie ’valkoinen, valoisa; valo, tuli’, valeta (prs. valkenō) ’valjeta’, valkoi ’vaalea lehmä’ |
|---|---|
| karjala | valkie ’valkoinen; vaaleaverinen; kalpea; valoisa; valo; valkuainen’, valkoine ’valkoinen’, päivänvalkie ’päivänvalo’, valkoi ’valkoinen eläin’, valkko ’sama merkitys’ |
| lyydi | valged ’valkea, valoisa; valo’, valgeta ’valjeta, vaaleta, kirkastua’, valguoi ’valkea lammas’ |
| vepsä | vauged ’valkoinen, valoisa, kirkas’, päivavouktal ’päivänvalossa’, vaugne̮da ’valjeta’, vaugō ’valkea lehmä’ |
| vatja | valke̮a ’valkoinen, valoisa’, valko ’valo’, valge̮ssā ’valkaista’, valkuaine ’valkuainen’ |
| viro | valge ’valkoinen, valoisa; valo’, päevavalgel ’päivänvalossa’, valgus ’valkeus, valo, valaistus’, murt. valgutada ’välkyttää’, valk (g. valgu) ’salama’, (Wied) valgu ’valkoinen härkä’ |
| liivi | valktə ’salamoida’, valk ’salama’, ? vālda ’valkea; valkoinen lehmä’ |
(itämerensuomi → venäjä murt. valčak ’vaalealihainen lohi’ ja latvia valg̒is ’valkea härkä’)
Kaukaisemmissa sukukielissä
| mari | walγə̑δə̑, wolγə̑δə̑ ’kirkkaus, selkeys; kirkas, selkeä’, walγaltam, wolγaltam ’loistaa, kajastaa’, wolγent́śə ’salama’ |
|---|---|
| – | ? unkari villám ’salama’. |
Näihin tavallisesti yhdistetyistä saamelaisista ja mordvan sanoista katso s.v. välkeä ja vaalea (unkari villám voi kuulua vaihtoehtoisesti myös tähän). Etäsukukielissä on muitakin sanoja, joiden suhde tässä mainittuihin keskinäisiltä suhteiltaan hämäriin sanoihin on niin ikään epäselvä. Vertaa myös valo1, välähtää, välkkyä, vilahtaa (s.v. vilistä1) ja vilkkua.