ku­lo­val­ke­a

substantiivi/ˈkuloˌʋɑlkeɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ku-lo-val-ke-a (4 tavua) · 10 kirjainta

Yhdyssana: kulo + valkea

Merkitys

Esimerkkilauseet

Sangerin noita-akka vihasi mökin miehen kirvestä ja kulovalkeata myös, niin sanovat, mutta sitä miestä, joka urheilee, hän vihasi vielä pahemmin kuin helvettiä.
— Ernest Thompson Seton, Kaksi partiopoikaa
Sen harjun hävitti kerran kulovalkea, ja uusi, hyötyvä kuusikko on siinä nyt kasvamassa.
— Väinö Kataja, Kulmuja I
Näitä rasituksia olivat maantien - ja sillanteko, kirkon rakentaminen, papiston sekä silta - ja jahtivoutien palkkaaminen, köyhäinhoito sekä kustannukset petoeläinten hävittämisestä ja kulovalkean sammuttamisesta.
— Wikipedia: Maanluonto

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kulovalkea lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Ei ole sen toivottomampaa näkyä kuin tuollainen kulovalkean polttama kangas.
— Oskar Adolf Forsström, Kuvia Raja-Karjalasta
Tieto sanansaattajan tulosta oli levinnyt kuin kulovalkea ympäri kaupungin.
— Arvi Järventaus, Rummut
Juuri niin kuuluivat hänen sanansa, jotka levisivät kulovalkean tavoin huoneesta huoneeseen.
— Lauri Haarla, Portinsärkijä
Muutamat olivat sen kuulleet ja nyt levisi siitä tieto kulovalkean nopeudella.
— Berthold Auerbach, Sysmäläinen

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kulo yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi

Lainalähde: luultavasti ← balttilainen, vertaa latvia kūla ’kuiva edellisvuotinen ruoho’, liettua kūlė́ ’viljan palo’, kūlė́ti ’maistua palaneelta, kärytä’.

liivi kūl, kūl-āina ’kuloheinä’ varmaan ← latvia kūla; venäjä murt. kúla, kúlaga jne. ’kuloheinä’ ← itämerensuomi.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkulo ’vanha ranta- ym. heinä’
karjalakulo ’auringon polttama (usein edellisvuotinen) niittämättä jäänyt tai liian myöhään niitetty heinä’
lyydikulo ’kuloheinä’, kulohein ’edelliseltä vuodelta tekemättä jäänyt heinä’
vepsäkulo ’viimevuotinen ruoho’, kuloituda ’kuivettua (ruoho)’
vatjakulo ’kulo; (vatjan Kukkosin murre) lehmien alla kuivikkeina käytettävät viikatteella niitettävät sammalet’, kuloeinä
virokulu, eteläviro kulo ’kulo’, kulutuli ’kulovalkea’
liivikuʾl, kuʾll-āina ’kuloheinä’

(suomi → pohjoissaame gullo, inarinsaame kulo ’sama merkitys’)

Samaa juurta olevia sanoja

murt. myös ’valoisa; tuli; maito’,,;, murt. myös ’kypsyä (vilja)’

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvalkie ’valkoinen, valoisa; valo, tuli’, valeta (prs. valkenō) ’valjeta’, valkoi ’vaalea lehmä’
karjalavalkie ’valkoinen; vaaleaverinen; kalpea; valoisa; valo; valkuainen’, valkoine ’valkoinen’, päivänvalkie ’päivänvalo’, valkoi ’valkoinen eläin’, valkko ’sama merkitys’
lyydivalged ’valkea, valoisa; valo’, valgeta ’valjeta, vaaleta, kirkastua’, valguoi ’valkea lammas’
vepsävauged ’valkoinen, valoisa, kirkas’, päivavouktal ’päivänvalossa’, vaugne̮da ’valjeta’, vaugō ’valkea lehmä’
vatjavalke̮a ’valkoinen, valoisa’, valko ’valo’, valge̮ssā ’valkaista’, valkuaine ’valkuainen’
virovalge ’valkoinen, valoisa; valo’, päevavalgel ’päivänvalossa’, valgus ’valkeus, valo, valaistus’, murt. valgutada ’välkyttää’, valk (g. valgu) ’salama’, (Wied) valgu ’valkoinen härkä’
liivivalktə ’salamoida’, valk ’salama’, ? vālda ’valkea; valkoinen lehmä’

(itämerensuomi → venäjä murt. valčak ’vaalealihainen lohi’ ja latvia valg̒is ’valkea härkä’)

Kaukaisemmissa sukukielissä

mariwalγə̑δə̑, wolγə̑δə̑ ’kirkkaus, selkeys; kirkas, selkeä’, walγaltam, wolγaltam ’loistaa, kajastaa’, wolγent́śə ’salama’
–? unkari villám ’salama’.

Näihin tavallisesti yhdistetyistä saamelaisista ja mordvan sanoista katso s.v. välkeä ja vaalea (unkari villám voi kuulua vaihtoehtoisesti myös tähän). Etäsukukielissä on muitakin sanoja, joiden suhde tässä mainittuihin keskinäisiltä suhteiltaan hämäriin sanoihin on niin ikään epäselvä. Vertaa myös valo1, välähtää, välkkyä, vilahtaa (s.v. vilistä1) ja vilkkua.

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

2 374 esiintymää · 0.9 / milj.

Suomi24
1.0
Sanomalehdet
0.7
Aikakauslehdet
0.6
Wikipedia
0.3
Reddit
1.0
Tekstitykset
0.7

Taivutustiedot

Taivutusluokka 15 (korkea)

Yleisimmät: kulovalkean 71 % · kulovalkea 27 % · kulovalkeana 2 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑlkeɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kulovalkea. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kulovalkea