ku­lot­taa

verbi/ˈkulotːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ku-lot-taa (3 tavua) · 8 kirjainta

Johdettu sanasta: kulo

Merkitys

  1. polttaa aluskasvillisuutta, luonnon uudistumisen edistämiseksi

Esimerkkilauseet

Viel’ olin miesnä kuuentena, seitsemäntenä urosna tätä maata saataessa, ilmoa suettaessa, ilman pieltä pistämässä, taivon kaarta kantamassa, kuohutta kulottamassa, aurinkoa auttamassa, otavaa ojentamassa, taivoa tähittämässä.
— Iivo Härkönen, Kalevala kouluille ja nuorisolle
Kuusiston linnan tykkejä siellä kulotettiin Turun linnan piiritykseen.
— Lauri Sauramo, Isä Johannes
Näinä aikoina pensaspalot ovat yleisiä, jotka saavat alkunsa usein viljelijöiden kaskenpoltosta, heidän kulottaessaan lisää viljelymaata.
— Wikipedia: Sumatra

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kulo yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi

Lainalähde: luultavasti ← balttilainen, vertaa latvia kūla ’kuiva edellisvuotinen ruoho’, liettua kūlė́ ’viljan palo’, kūlė́ti ’maistua palaneelta, kärytä’.

liivi kūl, kūl-āina ’kuloheinä’ varmaan ← latvia kūla; venäjä murt. kúla, kúlaga jne. ’kuloheinä’ ← itämerensuomi.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkulo ’vanha ranta- ym. heinä’
karjalakulo ’auringon polttama (usein edellisvuotinen) niittämättä jäänyt tai liian myöhään niitetty heinä’
lyydikulo ’kuloheinä’, kulohein ’edelliseltä vuodelta tekemättä jäänyt heinä’
vepsäkulo ’viimevuotinen ruoho’, kuloituda ’kuivettua (ruoho)’
vatjakulo ’kulo; (vatjan Kukkosin murre) lehmien alla kuivikkeina käytettävät viikatteella niitettävät sammalet’, kuloeinä
virokulu, eteläviro kulo ’kulo’, kulutuli ’kulovalkea’
liivikuʾl, kuʾll-āina ’kuloheinä’

(suomi → pohjoissaame gullo, inarinsaame kulo ’sama merkitys’)

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Esiintymistiheys

352 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.6
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
0.3
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kulottaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkulotankulotinolen kulottanutolin kulottanut
sinäkulotatkulotitolet kulottanutolit kulottanut
hänkulottaakulottion kulottanutoli kulottanut
mekulotammekulotimmeolemme kulottaneetolimme kulottaneet
tekulotattekulotitteolette kulottaneetolitte kulottaneet
hekulottavatkulottivatovat kulottaneetolivat kulottaneet
passiivikulotetaankulotettiinon kulotettuoli kulotettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkulottaisinolisin kulottanut
sinäkulottaisitolisit kulottanut
hänkulottaisiolisi kulottanut
mekulottaisimmeolisimme kulottaneet
tekulottaisitteolisitte kulottaneet
hekulottaisivatolisivat kulottaneet
passiivikulotettaisiinolisi kulotettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkulota—
hänkulottakoonolkoon kulottanut
mekulottakaamme—
tekulottakaa—
hekulottakootolkoot kulottaneet
passiivikulotettakoonolkoon kulotettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkulottanenlienen kulottanut
sinäkulottanetlienet kulottanut
hänkulottaneelienee kulottanut
mekulottanemmelienemme kulottaneet
tekulottanettelienette kulottaneet
hekulottanevatlienevät kulottaneet
passiivikulotettaneenlienee kulotettu

Infinitiivit

1. infinitiivikulottaa
1. inf. pitkä muotokulottaakseen
2. inf. inessiivikulottaessa
2. inf. inessiivi, passiivikulotettaessa
2. inf. instruktiivikulottaen
3. inf. inessiivikulottamassa
3. inf. elatiivikulottamasta
3. inf. illatiivikulottamaan
3. inf. adessiivikulottamalla
3. inf. abessiivikulottamatta
3. inf. instruktiivikulottaman
4. infinitiivikulottaminen
5. infinitiivikulottamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikulottava
Passiivin 1. partisiippikulotettava
Aktiivin 2. partisiippikulottanut
Passiivin 2. partisiippikulotettu
Agenttipartisiippikulottama
Kieltopartisiippikulottamaton

Riimit

-ulotːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kulottaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kulottaa