ku­mar­tu­mi­nen

substantiivi/ˈkumɑrtuminen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ku-mar-tu-mi-nen (5 tavua) · 12 kirjainta

Johdettu sanasta: kumartua

Merkitys

  1. teonnimi verbistä kumartua

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Streith totteli, tehtävä oli hänelle outo, hänestä oli alituinen kumartuminen ja kovien, kosteitten varsien katkominen vaivaloista.
— Eduard von Keyserling, Illan varjot
Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen, alemma kumartuminen, mielilause lausuminen.
— Johannes Häyhä, Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 6 Naimistavat
Epäsäännöllinen liikunta, rakastelu, juokseminen, kumartuminen, kyyryssä oleminen tai painavien taakkojen nostelu voi laukaista migreenikohtauksen, johtuen niihin liittyvästä stressistä.
— Wikipedia: Migreeni

Etymologia

kumartua + johdin -minen

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • stoop

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

Yleisimmät: kumartuminen 80 % · kumartumista 20 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uminen

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kumartuminen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kumartuminen