ku­ma­ruus

substantiivi/ˈkumɑruːs/
Jaa

Johdettu sanasta: kumara

Merkitys

  1. ihmisen vartalon lihaskunnon heikkenemisestä johtuva eteenpäin kaartunut asento

Etymologia

kumara, kumar, uus

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.stoop, stooping

Esimerkkilauseet

Hän oli leveäharteinen, raskasluinen ja ainakin kuusi jalkaa pitkä, suuresta kumaruudestaan huolimatta.
— Jack London, Elsinoren kapina
Solakka nuorukaisvartalo oli voimistunut ja vain tuskin huomattava kumaruus todisti, että rintakehä oli enemmän sisään painunut, kuin täysin terveillä ihmisillä.
— Anna-Maria Tallgren, Mathias Aleksanteri Castrén
Lisäksi se voi ilmetä kumaruutena, ryhtimuutoksena ja keski - tai alaselän kipuna.
— Wikipedia: Osteoporoosi

Englanninkieliset vastineet

  • stoop
  • stooping

Taivutustiedot

Taivutusluokka 40

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikumaruus
Genetiivikumaruuden
Partitiivikumaruutta
Essiivikumaruutena
Translatiivikumaruudeksi
Inessiivikumaruudessa
Elatiivikumaruudesta
Illatiivikumaruuteen
Adessiivikumaruudella
Ablatiivikumaruudelta
Allatiivikumaruudelle
Abessiivikumaruudetta

Riimit

-umɑruːs

Kaikki riimit

Lähteet