ryhti

substantiivi

/ˈryhti/

Merkitys

1.tapa, kuinka ihminen (tai asia) kannattelee itsensä

Etymologia

sv, rykt

Yhdyssanat ja johdokset

Yhdyssanat

ryhtiliike ryhtivika ryhtivirhe

Johdokset

ryhdikäs ryhdistää ryhdistäytyä ryhdistyä ryhditön

Liittyvät sanat

habitus kumaruus

Hierarkia

Yläkäsitteet

↑käytös ↑esiintymistapa ↑kehon ominaisuus

Alakäsitteet

↓arvokkuus ↓ylhäisyys ↓käynti ↓kävelytyyli ↓kumara ryhti ↓laahustaminen ↓sulavuus ↓viehkeys ↓sirous ↓sulavaliikkeisyys ↓kankeus ↓kömpelyys

Esimerkkilauseet

No niin, — luutnantti Ernst kohensi ryhtiänsä ja oli levollisen näköinen.

Juho Koskimaa, Elämää katsellessa

Kaduilla liikkui ihmisiä, ja moni oli tuttu askeleistaan, ryhdistään.

Emil Lassinen, Kotipoluilta II

Tutkimuksessa arvioidaan erityisesti ryhtiä, niska - ja hartiaseudun liikkuvuutta, lihasheikkouksia ja lihasarkuuksia, jotka voivat pitää yllä oireilua.

Wikipedia: Rintakehän yläaukeaman oireyhtymä

Englanninkieliset vastineet

bearing
carriage
posture

Esiintymistiheys

18 172 esiintymää, 6.9 / milj.

Suomi24

7.4

Sanomalehdet

9.4

Aikakauslehdet

7.1

Wikipedia

2.2

Reddit

2.7

Tekstitykset

2.7

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5, vokaalivaihtelutyyppi F

Nominatiivi	ryhti
Genetiivi	ryhdin
Partitiivi	ryhtiä
Essiivi	ryhtinä
Translatiivi	ryhdiksi
Inessiivi	ryhdissä
Elatiivi	ryhdistä
Illatiivi	ryhtiin
Adessiivi	ryhdillä
Ablatiivi	ryhdiltä
Allatiivi	ryhdille
Abessiivi	ryhdittä

Riimit

-yhti