kum­mi­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. kummastuttaa

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kumma yhteydessä
Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro, pohjoissaame
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkumma, kummallīn, kummitella ’kummastella, ihmetellä’
karjalakumma, kummassella, kummitella ’ihmetellä, kummastella’, kummitus
lyydikum (mon. kummad) ’kumma, ihme’, kummakas ’huvittava, naurettava, hauska’
vatjakumma ’ihme’, kummise̮lla ’ihmetellä’, kummite̮lla ’sama merkitys; kummitella; tehdä ihmeitä, ihmetekoja’, kummituz ’kummitus, aave; ihme, ihmetyö’
virokumm: ime-kumm ’kummallinen (ihminen)’, kummitada ’kummitella’, kummitus ’pelottava näky, aave, kummitus’, (suomi → kirjak.) kummaline ’kummallinen, kumma, merkillinen’

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame gobˈme (inarinsaame) ’aave, kummitus’, gobˈmedit (luulajansaame) ’kummitella’, inarinsaame komȧšiđ ’kummastella’ (? ← suomi); pohjoissaame gumˈma (luulajansaame) ’kummallinen’ ← suomi.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kummita. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kummita