1kurko1 – kuningas (korttipelissä)
- Slangissa
- 1920 lähtien
Helsingin slangissa
kurko ’kuningas (korttipelissä)’; myös kurgo, kurre
tunnetaan laajalti myös murteissa; ehkä merkityksensiirtymä sanasta kurko ’uskomusolento, mörkö; täi’.
kur-ko (2 tavua) · 5 kirjainta
"Tosi, tosi, eiköpä niin liene", vastasi tuo häpeemätön, "ja jos naiset minua vanhaksesta eivät olisi vihanneet — kurko hänen tiesi, mistä se tulee!Puheen sorinaahan nyt oli jo koko paatin mitalta, sorinaa, soudun nyykkää ja muuta hilpaa koko väekäs kirkkohaahti, ahtimillaan, kirjavillaan kiihtävä Kihlakunta, minkä vain kurkoa solean mitoissa ja laitaa lavean kaarroissa.Numerokortit 2-9 ovat kortin ilmoittaman numeron arvoisia, ässät ovat 1 ja kurkot, rouvat, jätkät ja ovat 0.Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kurko lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Hän hiipi lattian yli erään suojuksen luo ja kaula kurkolla kurkisti reunan yli sisään.kurko ’kuningas (korttipelissä)’; myös kurgo, kurre
tunnetaan laajalti myös murteissa; ehkä merkityksensiirtymä sanasta kurko ’uskomusolento, mörkö; täi’.
Toisaalta vertaa osittain kurki1.
(vertaa myös Agr curckomesso ’juoppous’, Koll 1648 curcumessu, curcujuhla ’vainajan muistojuhla kuoleman vuosipäivänä’)
| pohjois- eli vienankarjala | pohjois- eli vienankarjala (Vuokkiniemi) paha kurki kirosana (← suomi) |
|---|---|
| – | ? vepsä (Bas) kurkku: haukkumasana: sina k. |
1 951 esiintymää · 0.7 / milj.
Taivutusluokka 1 (valo)
Yleisimmät: kurko 69 % · kurkon 10 % · kurkoa 7 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-urko
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Kurko. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kurko