sur­ko

substantiivi/ˈsurko/
Jaa
Viittaa artikkeliin

sur-ko (2 tavua) · 5 kirjainta

Johdettu sanasta: surra

Merkitys

  1. surku

Esimerkkilauseet

Älkösi sentään surko, jos aika sun onnesi käänsi, Ystävies sokas silmät, ne etteivät sua tunne, Tyhjensi aarteet sun, sinut orjan arvohon painoi!
— Gustaf Fröding, Valittuja runoja
Ellös surko! — kaipaukses, Itku vaikein Turha on; tyhjä voivotukses, Huoli haikein.
— Eero Salmelainen, Pääskysen pakinat
Laineen uran muita teatteriohjauksia olivat muun muassa Omatunto, Älkää surko, Huomenna on toisin, Vaimoni on pariisitar ja Rouva Suorasuu.
— Wikipedia: Eine Laine

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (germaaninen: *surgō)
Sanakirjassa
Rinnakkaismuoto, käsitellään sanan surku yhteydessä

Lainalähde: ← germaaninen *surgō, vertaa muinaisnorja, muinaisruotsi, nykyruotsi sorg ’suru, huoli’, nykysaksa Sorge ’sama merkitys, huolenpito’. — Kyseessä voinee olla myös omap. sanue, jolla on yhtymäkohtia s.v. surra mainittuihin sanoihin suru ja surkastua.

(suomi →) karjala surkie ’surullinen, surkea, huono (olo); sääli, surku’, surkevus ’surullisuus, suru’, surkutella ’surkutella, valitella’ (suomi surkea → pohjoissaame surˈgâd (luulajansaame inarinsaame) ’surkea, valitettava, surullinen’, suomi surkutella → pohjoissaame surgutâllât (inarinsaame) ’surkutella, sääliä’)

Riimit

-urko

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Surko. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/surko