kut­su­kort­ti

substantiivi/ˈkutsuˌkortːi/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kut-su-kort-ti (4 tavua) · 11 kirjainta

Yhdyssana: kutsu + kortti

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. kortti, jolla esitetään kutsu johonkin tilaisuuteen tai tapahtumaan

Esimerkkilauseet

Kutsukorttia ei lähetetty, nimikortti jätettiin vain merkiksi siitä, ettei ollut vastaanottoaika, mutta valaistu salin kruunu oli merkkinä siitä, että vieraat olivat tervetulleita.
— Larin-Kyösti, Beata-rouvan klvoitus
Kirjelipun ohella sai lähetti, jonka tuli jättää kirje tai oikeammin joka oli tuonut kutsukortin, juomarahaa kaksi pankkoriksiä, jotka sivumennen sanoen pojan palatessa selvästi ilmenivätkin ylijahtimestarille.
— Emilie Flygare-Carlén, Morsian
Tämän lisäksi hautaustoimistoilta voi tilata hautajaiskukat, kantajat, hautakivet ja kaiverrukset, kuolinilmoitukset, valokuvauksen, käsiohjelmat ja kutsukortit, pitopalvelun muistotilaisuuteen sekä musiikkiesityksiä.
— Wikipedia: Hautaustoimisto

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kutsukortti lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Kutsukortti lähetettiin Ristolle, ja muutamia tunteja myöhemmin lähetettiin tohtori tutkimaan sen vaikutusta.
— Aino Malmberg, Voimatonta väkeä

Esiintymistiheys

1 391 esiintymää · 0.5 / milj.

Suomi24
0.5
Sanomalehdet
0.6
Aikakauslehdet
1.2
Wikipedia
0.2
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.9

Taivutustiedot

Yleisimmät: kutsukortit 28 % · kutsukortteja 16 % · kutsukortti 15 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ortːi

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kutsukortti. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kutsukortti