kut­su

substantiivi/ˈkutsuˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kut-su (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 1 928. yleisin sana

Johdettu sanasta: kutsua

Merkitykset

  1. käsky- tai kutsuhuuto
  2. pyyntö saapua johonkin tilaisuuteen

Synonyymit

Esimerkkilauseet

"Kyllä tosiaan sielullista minultakin, hyvä herra", sanoin minä, "enkä voisi sitä paremmin todistaa kuin sillä ilomielisyydellä, jolla tottelin kutsuanne takaisin luoksenne".
— Samuel Richardson, Pamela naimisissa
— Kutsunne avaa minulle taivaan, hyvä neiti, mutta minun on mahdoton suostua siihen.
— Henri Murger, Boheemielämää
Se jakaantuu kolmeen pienempään osa -alueeseen, joiden ranskankielinen nimitys on départements, nämä edelleen pienempiin alueisiin, joita kutsustaan nimellä préfet ja nämä vielä pienempiin sous -préfet - alueisiin.
— Wikipedia: Estuaire

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kutsu lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Substantiivit
Etiketin mukaan jälkimmäisten tulee kuitenkin kohteliaasti kieltäytyä kutsusta.
— Wikipedia: Väitöstilaisuus
Joka tapauksessa, kiitos kutsusta ja iloisiin näkemiin, herra parooni!
— Larin-Kyösti, Beata-rouvan klvoitus
Ingmanin yllämainittu kirje päättyy monen puolesta esitettyyn ystävälliseen kutsuun.
— Mauno Rosendal, Suomen herännäisyyden historia XIXllä vuosisadalla III 1845-1852
Riippuu nyt siitä, kuinka kauas ne minut houkuttelevat, voinko noudattaa kutsuanne.
— Carl Blink, Kustaa II Aadolf ja hänen aikalaisensa I

Etymologia

1kutsu1 – koiran pentu; koira

Levinneisyys
paikoin Pohjois-Karjala
Vastineita
karjala

sanonnassa »menee kuin kutsun suuhun tai perseeseen» (Kainuu)

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalakutšu (kudžu) ’pentu, penikka (tavallisesti koiran)’
–vertaa viro kutsikas, kutsu, kutsa ’penikka, pentu’, kutsi ’sama merkitys’ (myös koiran houkutushuuto).

2kutsu3 – pyyntö saapua

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kutsua yhteydessä
Vanhin tieto
, 1580
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä

Lähtökohta: Mahdollisesti ← indoeurooppalainen *gᵘ̯oti̯-, vertaa armenian kieli koč̣em ’nimittää, kutsua jhk’, muinaisnorja kveðja ’tervehtiä, puhutella; kutsua (kokoon, aseisiin yms.); vaatia’.

Vaihtoehtoisesti on itämerensuomi-saame verbille ehdotettu balttilainen alkuperää: ← balttilainen *ku̯aiti̯a- ← indoeurooppalainen *ku̯oiti̯o- → liettua kviečiù (prs. yks. 1. p.), kviẽsti (inf.) ’kutsua jhk, haastaa (oikeuteen), pyytää, kehottaa’.

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkutsua, kutsu
karjalakuttšuo, kuttšu
lyydikuttšuda
vepsäkutsta (prs. kutsub)
vatjakuttsua
virokutsuda ’kutsua, pyytää, nimittää’, kutse ’kutsu, pyyntö’, (Wied) kuts (g. ‑u) ’sama merkitys’
liivikutsə (prs. kutsūb) ’kutsua, pyytää, nimittää’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamegočˈčot ’kutsua, käskeä, nimittää’
–? itähanti kut́- ’opettaa, neuvoa, yllyttää’, etelähanti χut́-, pohjoishanti χuś- ’viekotella, houkutella’.

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • call
  • invitation
  • summons
  • invite

Esiintymistiheys

138 249 esiintymää · 52.7 / milj.

Suomi24
40.8
Sanomalehdet
57.9
Aikakauslehdet
231.2
Wikipedia
27.4
Reddit
23.3
Tekstitykset
90.7

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

Yleisimmät: kutsu 38 % · kutsun 24 % · kutsua 11 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-utsu

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kutsu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kutsu