kuu­lu

adjektiivi/ˈkuːluˣ/
Jaa

Johdettu sanasta: kuulla

Merkitykset

  1. kuuluisaNäe peto, jonka tähden käännyin; auta / sen ohi mua, viisas kuulu! Multa / se vapisuttaa poven ynnä ponnen.
  2. imperatiivin yksikön 2. persoonan verbistä kuulua

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Nouse maasta mannun eukko, Pellosta peri-isäntä, Pojan ainoan avuksi, Miehen kuulun kumppaliksi, Kanssani karehtimahan, Aisoista avittamahan, Luokista lutistamahan, Vetämähän vempelestä, Pojan kuulun kulkiessa, Ajaessa aimo miehen!
— Elias Lönnrot, Suomen kansan muinaisia loitsurunoja
"Täti, täti!" huudahti hän, "taisteluhaaste, taisteluhaaste, jumal'avita!" — "Ei, herraseni", virkoin, "minä kuulun sukupuoleen, joka ei anna mitään haasteita; ja niin ajattelette tekin tai muutoin ette antaisi tilanteen tuota sanaa aiheuttaa".
— Samuel Richardson, Pamela naimisissa
Yleisöstä moni tunsi ankaruudestaan kuulun opettajan, ja osoitti suosiotaan, ja vaikka ilmoitus oli osittain tarkoitettu vitsiksi, nimi jäi.
— Wikipedia: Lynyrd Skynyrd

Esiintymistiheys

15 186 esiintymää · 5.8 / milj.

Suomi24
6.4
Sanomalehdet
6.2
Aikakauslehdet
4.1
Wikipedia
1.8
Reddit
1.0
Tekstitykset
1.7

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikuulu
Genetiivikuulun
Partitiivikuulua
Essiivikuuluna
Translatiivikuuluksi
Inessiivikuulussa
Elatiivikuulusta
Illatiivikuuluun
Adessiivikuululla
Ablatiivikuululta
Allatiivikuululle
Abessiivikuulutta

Riimit

-uːlu

Kaikki riimit

Lähteet