kuu­lut­taa

verbi/ˈkuːlutːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kuu-lut-taa (3 tavua) · 9 kirjainta · Suomen kielen 8 292. yleisin sana

Johdettu sanoista: kuulla, kuulua, kuulu

Merkitykset

  1. julkistaa jokin virallinen asia
  2. antaa julkisesti tiedoksi aikomus solmia avioliitto esteettömyyden toteamiseksi
  3. ilmoittaa yleisölle jokin asiakuuluttaa televisio-ohjelma
  4. (arkikieltä) levittää juorua, juoruilla, juoruta, kieliä

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Nuorilla ei ollut mitään sitä vastaan, ja heidät kuulutettiin ja vihittiin.
— Otto Tuomi, Pieniä kertomuksia
Tiedättehän itse, sanomattakin, että kun te apulaispappina kuulutitte laittomat asevelvollisuuskutsunnat, veditte tämän pappilan ylle häpeän, jota rouva Magdan heikko sydän ei voinut kestää.
— Lauri Haarla, Kuoleman hinnalla
Tämän istunnon yhteydessä hallitsijan valtaannousu, hallitsijanimi ja arvonimet vahvistetaan, ja hallitsijan allekirjoitettua julistuksen, kuulutetaan se seremoniallisesti palatsin parvekkeelta sekä muissa valtakunnan kolkissa.
— Wikipedia: Privy Council

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kuuluttaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kuulla yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 8 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (14 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkūlla ’kuulla; tuntea; totella’, kūlua ’kuulua; tuntua’, kūluisa, kūlustā ’kuulustaa, tutkia; kuulostella’
karjalakuulla ’kuulla; tuntea; totella’, kuulo, kuuluisa ’(hyvin) kuuluva; kuuluisa, tunnettu, hyvämaineinen; jhk tai jklle kuuluva’, kuuluo ’kuulua, tuntua’
lyydikūlda ’kuulla, tuntea, totella’, kūlo ’kuulo’, kūlui, kūluž ’kuuluisa’, kūluda ’kuulua’
vepsäkulda, kūlda, kūda ’kuulla’, kūlus ’tarkasti kuuleva’, kuluda ’kuulua’
vatjakūlla, kūlua
virokuulda ’kuulla’, kuulata ’kuunnella, kuulostaa, tiedustella; kuulla’, kuuluda ’kuulua, lukeutua’, kuulus ’kuuluisa, maineikas’, kuulutada ’julistaa, kuuluttaa, ilmoittaa, tiedottaa’
liivikūlə ’kuulla; totella’, kūldzi ’tottelevainen, kuuliainen’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamegullât ’kuulla, tuntea, ymmärtää; kuulua jklle’, gullo ’kuulo; tunto’, gulˈlut ’kuulua; koskea jkta; tuntua’
ersämordvaersämordva kuĺems, mokšamordva kuĺəms ’kuulla’, ? ersämordva kuĺa, mokšamordva kuĺä ’maine, huhu; viesti’
marikolam ’kuulla’
udmurttiki̮li̮ni̮
komiki̮lni̮, ki̮vni̮
etelämansietelämansi kāl-, itämansi länsimansi kōl-, pohjoismansi χūl- ’sama merkitys’
itähantiitähanti kɔl-, koᴧ-, etelähanti χut-, pohjoishanti χǫᴧ-, χol-, χut- ’kuulla; tuntea; tajuta’
–? unkari hall ’kuulla’

. Myös epätodennäk. rinnastuksia samojedilaiselle taholle. Katso myös kuullella ja kuunnella.

Englanninkieliset vastineet

  • announce
  • page
  • cry
  • exclaim
  • call off
  • call
  • compere

Esiintymistiheys

18 575 esiintymää · 7.1 / milj.

Suomi24
7.1
Sanomalehdet
13.7
Aikakauslehdet
11.3
Wikipedia
2.5
Reddit
4.0
Tekstitykset
3.4

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: kuuluttaa 23 % · kuulutettu 16 % · kuulutti 10 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kuuluttaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkuulutankuulutinolen kuuluttanutolin kuuluttanut
sinäkuulutatkuulutitolet kuuluttanutolit kuuluttanut
hänkuuluttaakuuluttion kuuluttanutoli kuuluttanut
mekuulutammekuulutimmeolemme kuuluttaneetolimme kuuluttaneet
tekuulutattekuulutitteolette kuuluttaneetolitte kuuluttaneet
hekuuluttavatkuuluttivatovat kuuluttaneetolivat kuuluttaneet
passiivikuulutetaankuulutettiinon kuulutettuoli kuulutettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkuuluttaisinolisin kuuluttanut
sinäkuuluttaisitolisit kuuluttanut
hänkuuluttaisiolisi kuuluttanut
mekuuluttaisimmeolisimme kuuluttaneet
tekuuluttaisitteolisitte kuuluttaneet
hekuuluttaisivatolisivat kuuluttaneet
passiivikuulutettaisiinolisi kuulutettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkuuluta—
hänkuuluttakoonolkoon kuuluttanut
mekuuluttakaamme—
tekuuluttakaa—
hekuuluttakootolkoot kuuluttaneet
passiivikuulutettakoonolkoon kuulutettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkuuluttanenlienen kuuluttanut
sinäkuuluttanetlienet kuuluttanut
hänkuuluttaneelienee kuuluttanut
mekuuluttanemmelienemme kuuluttaneet
tekuuluttanettelienette kuuluttaneet
hekuuluttanevatlienevät kuuluttaneet
passiivikuulutettaneenlienee kuulutettu

Infinitiivit

1. infinitiivikuuluttaa
1. inf. pitkä muotokuuluttaakseen
2. inf. inessiivikuuluttaessa
2. inf. inessiivi, passiivikuulutettaessa
2. inf. instruktiivikuuluttaen
3. inf. inessiivikuuluttamassa
3. inf. elatiivikuuluttamasta
3. inf. illatiivikuuluttamaan
3. inf. adessiivikuuluttamalla
3. inf. abessiivikuuluttamatta
3. inf. instruktiivikuuluttaman
4. infinitiivikuuluttaminen
5. infinitiivikuuluttamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikuuluttava
Passiivin 1. partisiippikuulutettava
Aktiivin 2. partisiippikuuluttanut
Passiivin 2. partisiippikuulutettu
Agenttipartisiippikuuluttama
Kieltopartisiippikuuluttamaton

Riimit

-uːlutːɑː

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kuuluttaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kuuluttaa