laik­ka

substantiivi/ˈlɑi̯kːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

laik-ka (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

  1. (tekniikka)hiomalaikka, pyörivä leikkaava terä

Esimerkkilauseet

Näin olisi Iisun asema voinut käydä hytinkin horjuvaksi, ellei häntä olisi tukenut hänen ikä- ja kasvinkumppaninsa, pitäjän ja monen pitäjän, koko Satakunnan enimmin ihailtu ja pelätty taistelusankari, Laikan Otto.
— Kaarle Halme, Kyläraittien kuningas
Vaikka poika oli katonpanija, oli olkikatto kuitenkin rappiolla ja vanhuudesta musta, puoleksi sammaltunut, muutamia vaaleankellerviä laikkoja siellä ja täällä, missä pahimmat reijät olivat uusilla oljilla tukitut.
— Lars Dilling, Jutelmia
Hiomarakeet voivat olla sidottuina kiinteään kappaleeseen, kuten paperiin tai laikkaan, mutta hioma -aine voi olla myös sekoitettuna tahnaan.
— Wikipedia: Lastuava työstö

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan laikka lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Sen keskellä oli kaksi tummempaa laikkaa, jotka pilven lähestyessä muodostuivat kahdeksi porovaljakoksi.
— Kaarlo Hänninen, Aslak-Jaur
Kun käytetään laikkaa A tehokkaassa koneessa rakenneteräksen leikkaamiseen, syntyy eniten kallista pölyä.
— Wikipedia: Kulmahiomakone
Niitähän on kymmenittäin, vanhoja ja uusia, kuten näet noista valkoisista laikoista ruskeassa kallion rinteessä.
— Kaarlo Hänninen, Kolme partiopoikaa Lapin erämaissa

Etymologia

1laikka1 – lastua isompi puupala; säle; suuri täplä

Alkuperä
Lainasana (germaaninen: *blaika-)
Vanhin tieto
1659
Levinneisyys
et. Satakunta Häme Etelä-Pohjanmaa
Vastineita
karjala, viro, liivi

Lähtökohta: ← germaaninen *blaika-, vertaa nykyruotsi blek ’kalpea, vaalea’, nykynorja bleikja muun muassa ’vaalea läikkä kalliossa’.

Vertaa myös laippa sekä pilkka2.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjala(aunuksenkarjala) laikku ’täplä; sula paikka kevätjäässä’
virolaik (g. laigu) ’suuri täplä, pälvi, pilkka (puussa)’
liivilaik ’laukkipää eläin, täplä eläimen otsassa’ (ainakin osittain ehkä laukki sanan vastine, katso tätä)

Samaa juurta olevia sanoja

2laikka2 – korko, hyvitys; ylimääräinen, lahja, lahjaraha

Sanakirjassa
Käsitellään sanan laikko yhteydessä

Lähtökohta: ? ← germaaninen *laika-, *laikō, vertaa anglosaksi lāc ’leikki; lahja, uhri’, muinaisnorja leika, nykyruotsi leka ’leikkiä’. Samaa lähtöä saattaa olla myös Kaakkois-Suomi laikko ’takamus, suoli’, vertaa islanti leika ’leikkikalu; häpy’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Yhdyssanat

Esiintymistiheys

2 372 esiintymää · 0.9 / milj.

Suomi24
1.0
Sanomalehdet
1.1
Aikakauslehdet
0.7
Wikipedia
0.7
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: laikka 22 % · laikan 19 % · laikalla 16 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑikːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Laikka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/laikka