1laikka1 – lastua isompi puupala; säle; suuri täplä
- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen: *blaika-)
- Vanhin tieto
- 1659
- Levinneisyys
- et. Satakunta Häme Etelä-Pohjanmaa
- Vastineita
- karjala, viro, liivi
Lähtökohta: ← germaaninen *blaika-, vertaa nykyruotsi blek ’kalpea, vaalea’, nykynorja bleikja muun muassa ’vaalea läikkä kalliossa’.
Vertaa myös laippa sekä pilkka2.
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | (aunuksenkarjala) laikku ’täplä; sula paikka kevätjäässä’ |
|---|---|
| viro | laik (g. laigu) ’suuri täplä, pälvi, pilkka (puussa)’ |
| liivi | laik ’laukkipää eläin, täplä eläimen otsassa’ (ainakin osittain ehkä laukki sanan vastine, katso tätä) |