pilkka
substantiivi/ˈpilkːɑ/pilk-ka (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 3 880. yleisin sana
Merkitykset
- häpäisevä puhe, iva
- puun kylkeen teräaseella tehty merkkiLeima lyötiin keskelle pilkkaa.
- (puhekieltä)kohde, maalipisteAmmutaan pilkkaa.
Synonyymit ja vastakohtasanat
Synonyymit
- iva
- pilkkaaminen
- ivaaminen
- maali
- maalitaulu
- laukki
- rasti
- otsatäplä
- halveksunta
- mollaaminen
- ilkkuminen
- hyökkäys
- letkaus
- piikki
- läimäys
- nälväisy
- huomautus
- loukkaus
- sivallus
- ivallinen vihjaus
- jumalanpilkka
- riena
- rienaus
- maalialue
- kohdealue
- isku
- halveksinta
- rynnäkkö
- solvaus
- oka
- kunnioituksen puute
- kommentti
- lyönti
- tälli
- läpsäys
- läpsäytys
- läpsy
- läimäytys
- häpäisy
- rikkomus
- väheksyntä
- arvostelu
- epäkohteliaisuus
- pistin
- kärki
- ylenkatse
- epäkunnioitus
- moite
- muistutus
- varoitus
- herjaus
- herja
- panettelu
- palaute
Vastakohtasanat
Esimerkkilauseet
Niin ylpeinä kuin sankari, jot' oottaa seppele, te vartositte kuolemaa, kun pilkka pöyhkäin soi.Mutta sitten rupesi isä tapansa mukaan tekemään pilkkaa hänen kiipeilemisestään ja siitä, kun oli kuullut hänen käkenä kukkuvan...Osansa pilkasta saavat aidon tasapuolisuuden nimissä kaikki poliittiset toimijat ja järjestelmät sekä uskontokunnat, mutta myös ateismi, evoluutioteoria, geeniteknologia, scifi -fanit ja tietokonenörtit.Kollokaatiot
Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan pilkka lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
- Substantiivit
Ja iva, pilkka -- heidän sieluissaan sen korvas lempi riemunsävelillään.Kruununprinssi, ynnä koko hänen esikuntansa joutuivat pilalehtien pilkan alaisiksi.Silloin katsoi Pujoniemi kumppaniinsa sumean moittivaisesti ja virkki: Piisaishan pilkka vähempikin.Vaan verenpunaiset näetkö myöskin häväistyksen, pilkan, maanpaon riimut siinä?Etymologia
1pilkka1 – iva
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi
Varmaankin pilkka2 sanan abstr. käyttöä.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | pilkka ’pilkka, iva’, pilkata ’pilkata’ |
|---|---|
| karjala | pilkka ’iva, pilkkapuhe’, pilkata ’ilkkua, pilkata’ |
| vatja | (Tsv) pilk ’pilkka, häväistys, pilanteko’, pilke̮t ’pilkata, moittia, haukkua’, (vatjan Kukkosin murre) pilkata ’torua; narrata’ |
| viro | pilge (g. pilke) ’pilkka, iva; pila’, pilgata (prs. pilkan) ’pilkata, ivata; pitää pilkkanaan, pilailla’ |
| liivi | pilkə (prs. pilkub), pilktə ’pilkata’ |
(suomi → pohjoissaame bilˈke (ruotsinsaame luulajansaame inarinsaame) ’pilkka’, bilˈkedit ’pilkata; pilailla’).
Samaa juurta olevia sanoja
2pilkka2 – (puuhun lyöty) merkki, rasti; maali (ammuttaessa); täplä, laikku
- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen: *blika)
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- karjala, lyydi, vatja, viro
Lainalähde: ← germaaninen *blika, vertaa nykyruotsi murt. (Gotl) blick ’vaalea pilkka puussa’, muinaisruotsi, nykynorja, nykyruotsi murt. blika, nykyruotsi blecka ’merkitä puita lyömällä niihin rasti’, samaa kantaa kuin kantagermaani *blaika- (muinaisnorja, islanti blíkja ’loistaa (valkoisena)’, muinaisnorja bleikr, nykyruotsi blek ’vaalea; kalpea’), josta varhainen laina lienee suomi laikka (katso tätä), laikku. Katso myös pilkka1, pilkkoa sekä pilkottaa.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | pilkka ’täplä, pilkku, laikku (tavallisesti eläimen otsassa); veistetty merkki (tavallisesti) puun kyljessä’, pilkku ’sama merkitys’ |
|---|---|
| lyydi | pilkeh ’pilkku, täplä’ |
| vatja | pilkku ’pilkka, pilkku, täplä’ |
| viro | (Wied) pilk (g. pilgu), valge-pilk ’täplä (eläimen otsassa)’ |
Samaa juurta olevia sanoja
3pilkka3 – puusäle, lastu; viipale
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan pilkkoa yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Alkuaan varmaankin johd. puuhun lyötyä rastia merkitsevästä pilkka2 sanasta: pilkkoa siten alkuaan ’lyödä puuhun pilkkoja’, josta → ’halkoa, paloitella puuta’ → ’paloitella, lohkoa’. — Koska viimeksi main. merk. kuitenkin tavataan yksinomaisena muissa itämerensuomalaisissa kielissä, on sanan omap. deskr. alkuperääkin pidettävä mahdollisena (vertaa pilppa, pilsta).
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | pilkkoja ’leikata pieniksi paloiksi’, pilkku ’pieni kappale kangasta, nahkaa tms.’ |
|---|---|
| karjala | pilkkuo ’paloitella, pieniä, halkoa’ |
| lyydi | pilkkoda ’pilkkoa, paloitella’ |
| vepsä | pilki̮ida ’pilkkoa (puita, lihaa)’ |
| vatja | (Tsv) pilkotta ’pilkkoa, pirstoa’, (vatjan Kukkosin murre) pilkkoa ’leikellä, paloitella’ |
| viro | murt. (? ← suomi) pilkuda ’lohkoa, pilkkoa’, pilk (g. pilgu) ’lohko, palanen’ |
(suomi → koltansaame pelkad ’pilkkoa (polttopuita)’).
Samaa juurta olevia sanoja
Yhdyssanat ja johdokset
Yhdyssanat
Johdokset
Liittyvät sanat
Käännökset
- engl.mockery
- ruotsihån
- venäjäнасмéшка
Hierarkia
Englanninkieliset vastineet
- target
- twit
- derision
- mock
- blaze
- ridicule
- scorn
- fleer
Esiintymistiheys
53 221 esiintymää · 20.3 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 9 (kala), vokaalivaihtelutyyppi A
Yleisimmät: pilkkaa 42 % · pilkka 23 % · pilkan 16 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ilkːɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Pilkka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pilkka