pilk­ka

substantiivi/ˈpilkːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pilk-ka (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 3 880. yleisin sana

Merkitykset

  1. häpäisevä puhe, iva
  2. puun kylkeen teräaseella tehty merkkiLeima lyötiin keskelle pilkkaa.
  3. (puhekieltä)kohde, maalipisteAmmutaan pilkkaa.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Niin ylpeinä kuin sankari, jot' oottaa seppele, te vartositte kuolemaa, kun pilkka pöyhkäin soi.
— Kössi Kaatra, Punaiset ja valkoiset
Mutta sitten rupesi isä tapansa mukaan tekemään pilkkaa hänen kiipeilemisestään ja siitä, kun oli kuullut hänen käkenä kukkuvan...
— Juhani Aho, Papin tytär
Osansa pilkasta saavat aidon tasapuolisuuden nimissä kaikki poliittiset toimijat ja järjestelmät sekä uskontokunnat, mutta myös ateismi, evoluutioteoria, geeniteknologia, scifi -fanit ja tietokonenörtit.
— Wikipedia: South Park

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan pilkka lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Ja iva, pilkka -- heidän sieluissaan sen korvas lempi riemunsävelillään.
— Erkki Kivijärvi, Virran varrella
Kruununprinssi, ynnä koko hänen esikuntansa joutuivat pilalehtien pilkan alaisiksi.
— I. K. Inha, Hellas ja helleenit
Silloin katsoi Pujoniemi kumppaniinsa sumean moittivaisesti ja virkki: Piisaishan pilkka vähempikin.
— Gustaf Adolf Heman, Kaksi tolppaa; Pohjalais-Maija
Vaan verenpunaiset näetkö myöskin häväistyksen, pilkan, maanpaon riimut siinä?
— Esaias Tegnér, Fritjofin taru

Etymologia

1pilkka1 – iva

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi

Varmaankin pilkka2 sanan abstr. käyttöä.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpilkka ’pilkka, iva’, pilkata ’pilkata’
karjalapilkka ’iva, pilkkapuhe’, pilkata ’ilkkua, pilkata’
vatja(Tsv) pilk ’pilkka, häväistys, pilanteko’, pilke̮t ’pilkata, moittia, haukkua’, (vatjan Kukkosin murre) pilkata ’torua; narrata’
viropilge (g. pilke) ’pilkka, iva; pila’, pilgata (prs. pilkan) ’pilkata, ivata; pitää pilkkanaan, pilailla’
liivipilkə (prs. pilkub), pilktə ’pilkata’

(suomi → pohjoissaame bilˈke (ruotsinsaame luulajansaame inarinsaame) ’pilkka’, bilˈkedit ’pilkata; pilailla’).

Samaa juurta olevia sanoja

2pilkka2 – (puuhun lyöty) merkki, rasti; maali (ammuttaessa); täplä, laikku

Alkuperä
Lainasana (germaaninen: *blika)
Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
karjala, lyydi, vatja, viro

Lainalähde: ← germaaninen *blika, vertaa nykyruotsi murt. (Gotl) blick ’vaalea pilkka puussa’, muinaisruotsi, nykynorja, nykyruotsi murt. blika, nykyruotsi blecka ’merkitä puita lyömällä niihin rasti’, samaa kantaa kuin kantagermaani *blaika- (muinaisnorja, islanti blíkja ’loistaa (valkoisena)’, muinaisnorja bleikr, nykyruotsi blek ’vaalea; kalpea’), josta varhainen laina lienee suomi laikka (katso tätä), laikku. Katso myös pilkka1, pilkkoa sekä pilkottaa.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalapilkka ’täplä, pilkku, laikku (tavallisesti eläimen otsassa); veistetty merkki (tavallisesti) puun kyljessä’, pilkku ’sama merkitys’
lyydipilkeh ’pilkku, täplä’
vatjapilkku ’pilkka, pilkku, täplä’
viro(Wied) pilk (g. pilgu), valge-pilk ’täplä (eläimen otsassa)’

3pilkka3 – puusäle, lastu; viipale

Sanakirjassa
Käsitellään sanan pilkkoa yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro

Alkuaan varmaankin johd. puuhun lyötyä rastia merkitsevästä pilkka2 sanasta: pilkkoa siten alkuaan ’lyödä puuhun pilkkoja’, josta → ’halkoa, paloitella puuta’ → ’paloitella, lohkoa’. — Koska viimeksi main. merk. kuitenkin tavataan yksinomaisena muissa itämerensuomalaisissa kielissä, on sanan omap. deskr. alkuperääkin pidettävä mahdollisena (vertaa pilppa, pilsta).

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpilkkoja ’leikata pieniksi paloiksi’, pilkku ’pieni kappale kangasta, nahkaa tms.’
karjalapilkkuo ’paloitella, pieniä, halkoa’
lyydipilkkoda ’pilkkoa, paloitella’
vepsäpilki̮ida ’pilkkoa (puita, lihaa)’
vatja(Tsv) pilkotta ’pilkkoa, pirstoa’, (vatjan Kukkosin murre) pilkkoa ’leikellä, paloitella’
viromurt. (? ← suomi) pilkuda ’lohkoa, pilkkoa’, pilk (g. pilgu) ’lohko, palanen’

(suomi → koltansaame pelkad ’pilkkoa (polttopuita)’).

Englanninkieliset vastineet

  • target
  • twit
  • derision
  • mock
  • blaze
  • ridicule
  • scorn
  • fleer

Esiintymistiheys

53 221 esiintymää · 20.3 / milj.

Suomi24
23.6
Sanomalehdet
4.3
Aikakauslehdet
2.6
Wikipedia
4.0
Reddit
13.4
Tekstitykset
8.8

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: pilkkaa 42 % · pilkka 23 % · pilkan 16 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ilkːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Pilkka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pilkka