lei­vo­nen

Vaan kerta ajan tullen Ne virkoo jällehen, Haudalle suletulle Lennähtää leivonen; Se laulaa, hauta aukeaa Ja kukka nousee mullastaan, Ei kuihdu konsanaan.

Ja leivonen, kaivattu kumppali ennen, nyt pyydän mä, koito, sun vaikenemaan: mun kanteloraukka ei riemua siedä, se kansani kanssa nyt itkee vaan.

Laulun sanat ovat kutakuinkin yksinkertaiset: Alouette, gentille Alouette Kiuru, pikku leivonen, Alouette, je te plumerai Leivonen, sinut minä kynin.