vi­ser­rel­lä

verbi/ˈʋiserːelːæˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vi-ser-rel-lä (4 tavua) · 10 kirjainta

Johdettu sanasta: visertää

Merkitys

Esimerkkilauseet

Hän vastaa vaan että aurinko loisti sillä seudulla enemmän kuin missään muualla, linnut visertelivät iloisemmin, metsä oli jylhempi; eikä hän valehtelekaan.
— Alphonse Daudet, Fromont vanhempi ja Risler nuorempi
Viserrelkää, linnut vienot, Piipitelkää, pikkuiset, Jotta helkkyileepi tienot, Jotta laulun lainehet Värehtii!
— tekijä Usea, Runovihkonen nuorisolle
Colline töllisteli koko ajan nuoratikkaita ja etenkin häkkiä, jossa pikku lintu kahvilan lämmöstä virkistyneenä alkoi viserrellä, mutta millä kielellä, sitä ei Colline ymmärtänyt, niin suuri kielimies kuin olikin.
— Henri Murger, Boheemielämää

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan viserrellä lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan visertää yhteydessä
Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro

Onomat. sanoja. — suomi → pohjoissaame viǯârdit (eteläsaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame) ’visertää’.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvisertǟ ’visertää’
karjalaviserteä, vitšerteä ’visertää’
viro(uud.; mahdollisesti ← suomi) viserdada ’visertää, viserrellä’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Esiintymistiheys

622 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.3
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 67 (tulla), vokaalivaihtelutyyppi K

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin viserrellä taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minävisertelenvisertelinolen viserrellytolin viserrellyt
sinäviserteletvisertelitolet viserrellytolit viserrellyt
hänviserteleevisertelion viserrellytoli viserrellyt
mevisertelemmevisertelimmeolemme viserrelleetolimme viserrelleet
tevisertelettevisertelitteolette viserrelleetolitte viserrelleet
hevisertelevätvisertelivätovat viserrelleetolivat viserrelleet
passiiviviserrelläänviserreltiinon viserreltyoli viserrelty

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävisertelisinolisin viserrellyt
sinävisertelisitolisit viserrellyt
hänvisertelisiolisi viserrellyt
mevisertelisimmeolisimme viserrelleet
tevisertelisitteolisitte viserrelleet
hevisertelisivätolisivat viserrelleet
passiiviviserreltäisiinolisi viserrelty

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinävisertele—
hänviserrelköönolkoon viserrellyt
meviserrelkäämme—
teviserrelkää—
heviserrelköötolkoot viserrelleet
passiiviviserreltäköönolkoon viserrelty

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäviserrellenlienen viserrellyt
sinäviserrelletlienet viserrellyt
hänviserrelleelienee viserrellyt
meviserrellemmelienemme viserrelleet
teviserrellettelienette viserrelleet
heviserrellevätlienevät viserrelleet
passiiviviserreltäneenlienee viserrelty

Infinitiivit

1. infinitiiviviserrellä
1. inf. pitkä muotoviserrelläkseen
2. inf. inessiiviviserrellessä
2. inf. inessiivi, passiiviviserreltäessä
2. inf. instruktiiviviserrellen
3. inf. inessiivivisertelemässä
3. inf. elatiivivisertelemästä
3. inf. illatiivivisertelemään
3. inf. adessiivivisertelemällä
3. inf. abessiivivisertelemättä
3. inf. instruktiivivisertelemän
4. infinitiiviviserteleminen
5. infinitiivivisertelemäisillään

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippivisertelevä
Passiivin 1. partisiippiviserreltävä
Aktiivin 2. partisiippiviserrellyt
Passiivin 2. partisiippiviserrelty
Agenttipartisiippivisertelemä
Kieltopartisiippivisertelemätön

Riimit

-elːæ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Viserrellä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/viserrellä