kiu­ru

erisnimi, substantiivi/ˈkiu̯ru/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kiu-ru (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 15 677. yleisin sana

Merkitykset

  1. Alauda arvensis, kesäisin korkealla avoimen viljelysmaan yllä lentelevä laululintu
  2. yksikkö suvun nimestä kiurut (Alauda)
  3. yksikkö heimon nimestä kiurut (Alaudidae)

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Se laulu, joka äsken viel' oli arka ja omaan kuorehensa sulkeutui, se laulu nyt, kun tuskan aurat kyntää maanpinnan ristiin rastiin syvin viilloin, se singahtaa kuin kiuru taivahalle.
— Aaro Hellaakoski, Me kaksi
Niinpä kansa kotitienon Kiurustansa niitti maineen, Kun se laati laulun vienon, Koivun lakkaan nousi vainen, Helkki vuoden, helkki kaksi, Siirtyi, armas, tuonnemmaksi.
— Esa Paavo-Kallio, Honkakannel I
Laji saalistaa myös lintuja, erityisesti kottaraisia, kiuruja ja kyyhkyjä, harvemmin haikaroita, trappeja ja sorsia.
— Wikipedia: Aavikkohaukka

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kiuru lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Ja koivunlatvojen yllä kiemursi kiuru livertäen säteilevään sinikorkeuteen.
— Lauri Sauramo, Pyhä hymy
Yksityiselämä Krista Kiurun aviopuoliso on sijoituspalveluyhtiön myyntijohtaja, varainhoitaja Simo Rahikainen.
— Wikipedia: Krista Kiuru
Käki kukahtelee männikössä, mutta laulava kiuru on kohonnut taivaan sinilakeen ja pienellä kiertoporallansa se kaivaa reikää juuri tuohon peltoni kohdalle.
— Urho Karhumäki, Testamentti
Mutta ylhäällä liverteli kiuru, piirtäen kuvia taivaan kuulakkaaseen kanteen.
— Urho Karhumäki, Elämän kouluun

Etymologia

1kiuru1 – leivonen, Alauda arvensis

Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
etupäässä itämurteet
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro

Lainalähde: vaikka toisaalta on ajateltu myös lainautumisen mahdollisuutta balttilaiselta taholta, vertaa latvia cīrulis, cīrvels (? ← *kirv-) ’leivonen’.

Samantyyppisiä pikkulintujen nimityksiä on muitakin, esimerkiksi kirvinen (Jusl 1745 ’Alauda’), kirviäinen (Flor 1678), kirvo, kirvi ’Anthus’. Kaikki nämä saattavat olla samaa onomat. alkuperää

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinen, karjalakiuru
lyydikiuru(ińe)
vatjatšiuru, paikoin (← suomi) kiuru
viromurt. kiur (g. ‑u) ’sama merkitys’

Samaa juurta olevia sanoja

Lue myös Kotuksen kirjoitus kiuru ja leivo.

2kiuru2 – sääsken toukka, sammakonpoikanen

Vanhin tieto
Gustaf Renvall, 1823
Levinneisyys
itämurteet Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa

Deskr. alkuperää, kuten kiura, kiverä ’kippurainen, koukkumainen’ ja kipristellä, joka viittaa toukkien liikkumistapaan.

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • lark
  • skylark
  • sky lark

Esiintymistiheys

7 586 esiintymää · 2.9 / milj.

Suomi24
2.0
Sanomalehdet
13.2
Aikakauslehdet
14.1
Wikipedia
4.6
Reddit
2.1
Tekstitykset
0.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

Yleisimmät: kiuru 69 % · kiurun 18 % · kiurusta 3 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iuru

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kiuru. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kiuru