loitosubstantiivi
/ˈloi̯to/
Merkitys
- 1.(murre)toinen kahdesta kodan tulisijan eri puolilla sijaitsevista oleskelu- ja makuupaikoista
Esimerkkilauseet
Oli kielisen laidassa pahainen mettäkota, musta kuin koiranpesä, turpeilla peitetty, lumet seinille luotu, tulisija keskellä, sivuilla makuurisut ja oven edessä loito.
Samuli Paulaharju, Kiveliöitten kansaa Pohjois-Ruotsin suomalaisseuduilta
Tarvittiin taas valtava kangashonka nuotiopuuksi sekä hyvä loito.
Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | loito |
| Genetiivi | loidon |
| Partitiivi | loitoa |
| Essiivi | loitona |
| Translatiivi | loidoksi |
| Inessiivi | loidossa |
| Elatiivi | loidosta |
| Illatiivi | loitoon |
| Adessiivi | loidolla |
| Ablatiivi | loidolta |
| Allatiivi | loidolle |
| Abessiivi | loidotta |
Riimit
-oito
Kaikki riimit