loi­to

substantiivi/ˈloi̯to/
Jaa

Merkitys

  1. (murre)toinen kahdesta kodan tulisijan eri puolilla sijaitsevista oleskelu- ja makuupaikoista

Esimerkkilauseet

Oli kielisen laidassa pahainen mettäkota, musta kuin koiranpesä, turpeilla peitetty, lumet seinille luotu, tulisija keskellä, sivuilla makuurisut ja oven edessä loito.
Samuli Paulaharju, Kiveliöitten kansaa Pohjois-Ruotsin suomalaisseuduilta
Tarvittiin taas valtava kangashonka nuotiopuuksi sekä hyvä loito.
Samuli Paulaharju, Sompio

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviloito
Genetiiviloidon
Partitiiviloitoa
Essiiviloitona
Translatiiviloidoksi
Inessiiviloidossa
Elatiiviloidosta
Illatiiviloitoon
Adessiiviloidolla
Ablatiiviloidolta
Allatiiviloidolle
Abessiiviloidotta

Riimit

-oito

Kaikki riimit

Lähteet