lui­ku­ri

substantiivi/ˈlui̯kuri/
Jaa
Viittaa artikkeliin

lui-ku-ri (3 tavua) · 7 kirjainta

Merkitys

  1. (arkikieli)perätön, valheellinen puhe, palturi, lööperi

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Sitten ma astelin maailman rantaa, luikurin äänestä maantie soi, viuluni mainetta sain minä kantaa, polkuni hyvän talon tanhuille toi, kussa paimen yhteen kutsuu karjojaan, kussa neidot poimii marjojaan.
— Larin-Kyösti, Unta ja totta
— Valehtelette, senkin lurjukset, luikuria laskette!
— Simo Eronen, Kreivin kaupunki I-II
Luikurin liu 'ussa valkokasvoiset naiset vihjaavat, että Olaf saattoi olla vastuussa tulipalosta, joka vei heidän talonsa, yhden heidän sisaruksensa ja luultavasti myös heidän vanhempansa.
— Wikipedia: Kreivi Olaf

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan luikuri lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Rikosetsivien poisjäämiseen nähden nimismies tietenkin laski luikuria.
— Vilho Helanen, Valvova silmä

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan luiku yhteydessä
Vastineita
karjala, viro

Todennäköisesti sanueen liukua metat. muotoja (katso tätä), vertaa myös luisu, luistaa1, luistaa2.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalaluiku ’liuku, liu’unta’, luikastuo ’liukastua’, luikahuo ’lipua, liukua, solua’
viro(Wied) luiguda ’liukua’.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

3 511 esiintymää · 1.3 / milj.

Suomi24
1.6
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.4
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 6 (paperi)

Yleisimmät: luikuria 41 % · luikuri 26 % · luikurit 15 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uikuri

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Luikuri. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/luikuri