- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan luode yhteydessä
- Vanhin tieto
- Daniel Juslenius, 1745
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, viro, liivi
Jos sanan alkumerkitys on ’auringonlaskun suunta’ (vertaa viro päeva loode (tai looja) ajal ’auringonlaskun aikaan’, päev läheb loode (looja) ’aurinko laskee’, loojak, loojang ’auringonlasku’, inkeroinen päivükäs laskijā lōjā, liivi pǟva lǟʾb lūojə ’aurinko laskee’; inkeroinen, liivi ? ← viro), sana voisi olla johdos (verbi- tai postpositiovartalon luo- yhteyteen kuuluneesta) verbistä *luotaa ’laskea, heittää, heittäytyä tjs.’. Toisaalta sana näyttää kuuluvan tavalla tai toisella myös sanan luode2 ’tulva; pakovesi’ yhteyteen (katso tätä), jolle puolestaan on esitetty germaaninen lainaetymologia.
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | lō(v)e (g. lōtehen) ’luode’ |
|---|---|
| karjala | luuveh ’länsi; lounas’ |
| lyydi | luodeh ’länsi’ |
| vepsä | lode(h) ’luode; länsi’ |
| viro | loe (g. loode), murt. loode, (Wied) looe ’luode; (murt. myös) länsi’ |
| liivi | lūod ’luode’ |
(itämerensuomi → latvia murt. luodes vējš ’luodetuuli’).
Samaa juurta olevia sanoja
- luode1510
- lu(u)ve
Lue myös Kotuksen kirjoitus luode ja luode.