- Alkuperä
- Yhdyssana
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan luppo yhteydessä
- Vastineita
- karjala, pohjoissaame, ersämordva
Yhdyssana, jonka osat ovat luppo ’naava’ + aika.
Kovan hangen aikaan porojen pitää turvautua lupon syöntiin. Myös tukkijätkillä ja tilapäistöitä tekevillä oli luppo- eli pula-aika, kun töitä ei ollut. Elintason noustessa sana on saanut myönteisen merkityksen.
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | luppo ’naava’ |
|---|
Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)
| pohjoissaame | pohjoissaame lâpˈpo (uumajansaame piitimensaame luulajansaame koltansaame kildininsaame) ’sama merkitys’ (pohjoissaame lupˈpo ← suomi) |
|---|---|
| ersämordva | ersämordva nupoń, lupoń, mokšamordva nupə̑ń ’sammal’. |
saame lâpˈpo saattaa myös olla laina itämerensuomi taholta tai lainasuhde voi olla päinvastainenkin.
Samaa juurta olevia sanoja
Lähtökohta: ? ← kantagermaani *aiwa-z m., vertaa gootti aiws, muinaisnorja æfi ’elinaika; aika; aikakausi’.
Myös vanhempaa indoeurooppalainen lainalähdettä on pidetty mahdollisena.
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | aika, aikain ’jhk aikaan kuuluva’, aikahīn ’varhainen’ |
|---|---|
| karjala | aika ’aika’, aiku(h)ine ’jhk aikaan kuuluva; täysi-ikäinen’, aika(h)ine ’sama merkitys, varhainen’, aikailla ’elellä, vitkastella’ |
| lyydi | aig(e̮) (mon. aigad) ’aika’, aigaińe s. ed:n demin., a. ’varhainen’, aiguine̮ ’täysi-ikäinen’ |
| vepsä | aig ’aika’, aigaĺińe ’varhainen’, aigastada ’vitkastella’ |
| vatja | aika ’aika’, aikā ’kauan (sitten)’, (Tsv) aike̮in ’aikainen’ |
| viro | aeg ’aika’, aeglane ’hidas’, aeguda ’vanhentua’ |
| liivi | āiga ’aika; ilma, mitta’, aigi, aigli, āigali ’jhk aikaan sopiva tai kuuluva, oikea-aikainen’ |
(saame aiˈge ’aika’ todennäköisesti ← suomi, samoin kuin pohjoissaame aiˈga, luulajansaame ai´kā ’kauan sitten’)
Samaa juurta olevia sanoja
Lue myös Kotuksen kirjoitus luppoaika.