1lusti1 – ruiskattara, raiheinä, maarianheinä, Bromus secalinus, Lolium, Anthoxanthum
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan luste yhteydessä
- Vastineita
- viro, liivi
Lähtökohta: ? ← nykyruotsi murt. Suomi losst(a), Viro lusst(a) ’kattara’.
Lainauksen suunta voisi olla päinvastainenkin ja itämerensuomi sanat omap., koska ruotsi sanan alkuperä on epävarma; silloin todennäköisesti myös latvia luste ’kattara’ ← viro tai liivi.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| viro | luste, (murt.) lustjas, luster (g. lustra) ’kattara’ |
|---|
| liivi | luškəz ’sama merkitys’ |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
2lusti2 – huvi, mieliteko, halu; hauska
- Alkuperä
- Lainasana (muinaisruotsi)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan lysti yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala
Lähtökohta: ← muinaisruotsi muinaistanska lust, lyst, muinaisnorja lyst, nykyruotsi lust ’halu; huvi’ (? ← keskialasaksa lust ’sama merkitys’), johd. muinaisruotsi nykyruotsi muinaisnorja lysta ’haluta’; vanh. kiel. harvinaisempi etuvokaalinen suomi lysti lienee syrjäyttänyt takavokaalisen variantin arvattavasti lystätä verbin vaikutuksesta; keskialasaksa lust → viro lust (g. ‑i) ’hyvä mieli, halu’, lustida ’haluta’, josta → inkeroinen lusti ’kaunis; hauska’, lustia ’lystätä’ ja vatja lust́śi ’kaunis; hauska’; keskialasaksa (→ latvia luste ’halu’, lustēt ’olla iloinen; haluta’) → liivi lušt ’hyvä mieli, halu’, luštə ’olla iloinen, haluta’.
skandinaavinen → pohjoissaame lusˈto (eteläsaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’halu’, (suomi välit.) pohjoissaame lusˈtâ ’huvi’ sekä pohjoissaame lustiidit (piitimensaame inarinsaame) ’haluttaa (ruokaa)’, lusˈtit ’ampua paukkupanoksilla’, elleivät nämä ole pikemmin lusˈto, lusˈtâ sanojen omap. johdoksia.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | lustia ’lystätä’ |
|---|
| karjala | lysti ’huvi, hauskuus; hauska’, lystäillä ’huvitella’ (? ← suomi) |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja