lus­ti

substantiivi/ˈlusti/
Jaa
Viittaa artikkeliin

lus-ti (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitykset

(käännetty englannista)
  1. (vanhentunut)mielihyvä tai ilo
  2. (vanhentunut)voimakas, ei-seksuaalinen halu

Esimerkkilauseet

Paljon on Lusti miekkaa eläessään heilutellut, mutta eipä ole vielä pahempaa naarmua huolinut nahkaansa ottaa.
— Osmo Iisalo, Suomalaisia legendoja
Se hyvä ihminen, jota hän oli lähtenyt hakemaan, oli sattunut olemaan juoppo, hulivili sotamies; Santtepekki epäili, voisiko hän puhua Jeesukselle ollenkaan Lusti-rievusta.
— Osmo Iisalo, Suomalaisia legendoja
Kreeta -Liisa Kreeta -Liisa Yli -Säntti, jalkapallomaalivahti Liisa -Maria Liisa -Maria Lusti, virolainen seitsenottelija ja pituushyppääjä Liisa -Maria Piila, toimittaja, tiedottaja, suomentaja ja pakinoitsija Liisa -Maria Sneck, jääkiekkomaalivahti.
— Wikipedia: Liisa

Etymologia

1lusti1 – ruiskattara, raiheinä, maarianheinä, Bromus secalinus, Lolium, Anthoxanthum

Sanakirjassa
Käsitellään sanan luste yhteydessä
Vastineita
viro, liivi

Lähtökohta: ? ← nykyruotsi murt. Suomi losst(a), Viro lusst(a) ’kattara’.

Lainauksen suunta voisi olla päinvastainenkin ja itämerensuomi sanat omap., koska ruotsi sanan alkuperä on epävarma; silloin todennäköisesti myös latvia luste ’kattara’ ← viro tai liivi.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

viroluste, (murt.) lustjas, luster (g. lustra) ’kattara’
liiviluškəz ’sama merkitys’

Samaa juurta olevia sanoja

2lusti2 – huvi, mieliteko, halu; hauska

Alkuperä
Lainasana (muinaisruotsi)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan lysti yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala

Lähtökohta: ← muinaisruotsi muinaistanska lust, lyst, muinaisnorja lyst, nykyruotsi lust ’halu; huvi’ (? ← keskialasaksa lust ’sama merkitys’), johd. muinaisruotsi nykyruotsi muinaisnorja lysta ’haluta’; vanh. kiel. harvinaisempi etuvokaalinen suomi lysti lienee syrjäyttänyt takavokaalisen variantin arvattavasti lystätä verbin vaikutuksesta; keskialasaksa lust → viro lust (g. ‑i) ’hyvä mieli, halu’, lustida ’haluta’, josta → inkeroinen lusti ’kaunis; hauska’, lustia ’lystätä’ ja vatja lust́śi ’kaunis; hauska’; keskialasaksa (→ latvia luste ’halu’, lustēt ’olla iloinen; haluta’) → liivi lušt ’hyvä mieli, halu’, luštə ’olla iloinen, haluta’.

skandinaavinen → pohjoissaame lusˈto (eteläsaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’halu’, (suomi välit.) pohjoissaame lusˈtâ ’huvi’ sekä pohjoissaame lustiidit (piitimensaame inarinsaame) ’haluttaa (ruokaa)’, lusˈtit ’ampua paukkupanoksilla’, elleivät nämä ole pikemmin lusˈto, lusˈtâ sanojen omap. johdoksia.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenlustia ’lystätä’
karjalalysti ’huvi, hauskuus; hauska’, lystäillä ’huvitella’ (? ← suomi)

Esiintymistiheys

70 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5 (risti)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-usti

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Lusti. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/lusti