- Alkuperä
- Lainasana (muinaisruotsi)
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- Etelä-Pohjanmaa Kaakkois-Suomi Inkerinmaa
- Vastineita
- inkeroinen, karjala
Lähtökohta: ← muinaisruotsi muinaistanska lust, lyst, muinaisnorja lyst, nykyruotsi lust ’halu; huvi’ (? ← keskialasaksa lust ’sama merkitys’), johd. muinaisruotsi nykyruotsi muinaisnorja lysta ’haluta’; vanh. kiel. harvinaisempi etuvokaalinen suomi lysti lienee syrjäyttänyt takavokaalisen variantin arvattavasti lystätä verbin vaikutuksesta; keskialasaksa lust → viro lust (g. ‑i) ’hyvä mieli, halu’, lustida ’haluta’, josta → inkeroinen lusti ’kaunis; hauska’, lustia ’lystätä’ ja vatja lust́śi ’kaunis; hauska’; keskialasaksa (→ latvia luste ’halu’, lustēt ’olla iloinen; haluta’) → liivi lušt ’hyvä mieli, halu’, luštə ’olla iloinen, haluta’.
skandinaavinen → pohjoissaame lusˈto (eteläsaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’halu’, (suomi välit.) pohjoissaame lusˈtâ ’huvi’ sekä pohjoissaame lustiidit (piitimensaame inarinsaame) ’haluttaa (ruokaa)’, lusˈtit ’ampua paukkupanoksilla’, elleivät nämä ole pikemmin lusˈto, lusˈtâ sanojen omap. johdoksia.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | lustia ’lystätä’ |
|---|---|
| karjala | lysti ’huvi, hauskuus; hauska’, lystäillä ’huvitella’ (? ← suomi) |