- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan laimea yhteydessä
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, viro
Näiden yhteyteen kuulunevat jotenkin myös suomi laivea (paikoin kaakkoismurteet) ’laimea’, karjala laivie ’vieno, lempeä (tuuli), lievä (kipu)’, laivakka ’sama merkitys’ sekä pohjoissaame laiˈve (luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame; luulajansaame myös sl-) ’laimea, mieto, heikko’, ruotsinsaame slaiwe ’sama merkitys’ ja luulajansaame slai´mē ’tyyni sää’, slai´mōt ’tyyntyä’, ruotsinsaame slaimes, slaimok ’tyyni; tyyni sää’, slaimet ’tyyntyä’. saame sanat voivat kuitenkin olla ← kantaskandinaavi *slaiwa- (muinaisnorja slær ’tylsä’), jolloin suomi-karjala sanat — mikäli ne eivät ole lievä, loiva sanojen vaikutuksesta syntyneitä sivumuotoja — olisivat ehkä ← saame.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | laimia ’lämmin, haalea’ |
|---|---|
| karjala | laimakka ’tyyni, laimea; veltto’ |
| lyydi | laim (g. ‑a), laimo ’tyyni kohta joessa; lammikko’ |
| viro | murt. (Iisaku) laim ’lammikko’. |