läi­keh­ti­vä

Epätoivon kuilusta kohoava Mikko tunsi sydämensä läikehtivän iloa, tuskallinen puristus oli lauennut, taas kangasti elämä rakkaana, entistä kalliimpana.

Mutta eräänä päivänä oli naisella vihreältä läikehtivä silkkipuku, ja kun hänellä oli se yllään, tunsi Kevenhüller hänet taas.

Vasta 1890 -luvulta alkaen persoonallisesti läikehtivä mielikuva - ja tunne -elämä pääsi runoudessa vapaammin kuuluville.