vi­vah­te­le­va

Mies oli nuori ja kelmeä; hänen silmiensä sini oli niin epämääräinen, että ne näyttivät vivahtelevan kuten tiikerin, mikäli heijastivat eri värejä; hitaista ja epävakaisista käänteistä huolimatta oli hänen ryhtinsä suora ja rohkea; hänellä oli musta puku ja jokseenkin soreasti heilahteleva pitkä miekka.

Huomiota herätti ainoastaan sen harvinainen laajuus, — mikä luultavasti johtui siitä, että hän oli niin paljon esiintynyt puhujana yleisissä kokouksissa, — ja siinä vivahteleva eräänlainen luottavainen sävy: se saattoi ehkä kyllä tehdä valitsijat luottavaisiksi, mutta kahden kesken puheltaessa kiusasi se hermoja niinkuin väärä ääni.