mar­to­hamp­pu

Jaa
Viittaa artikkeliin

11 kirjainta

sisältää sanat: marto + hamppu

Merkitys

  1. koirashamppu

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (kanta-arja)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan marras yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro, ersämordva, udmurtti, komi

Lähtökohta: ← kanta-arja / kantairani *mr̥tá-s (vertaa muinaisintia mr̥tá-ḥ ’kuollut’, avesta mərᵊta- ’sama merkitys’). — Näihin usein verratut

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenmarras ’kuoleva, »kuolemaan määrätty»’
karjalamarras ’loputon, ikuinen, iankaikkinen (kuollut); routa, kirsi’
viromarras (g. marda) ’hauras, hento, herkästi tärveltyvä’, mardus ’(pahaenteinen) haamu, kummitus’

(suomi → koltansaame mǡ´rdes, kildininsaame mā´rdes ’saalis, joka outoutensa tai epätavallisen pyyntisattuman tähden ennustaa saajalleen kuolemaa’)

Vertailukohtia

ersämordvaersämordva miŕd́e, mokšamordva miŕd́ä, mə̑ŕd́ä ’mies, aviomies’
udmurttimurt ’ihminen; mies; vieras’
komimort ’ihminen; mies’

ovat palautettavissa yhteiseen asuun *mertä, joka edellyttää toista, etuvokaalista arjalainen (iranilainen) astetta samasta indoeurooppalainen juuresta (indoeurooppalainen *mer-, *merə-, vertaa osseetti mærdæ ’kuolema’). Katso myös marraskesi ja marraskuu.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Martohamppu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/martohamppu