mar­to

adjektiivi, substantiivi/ˈmɑrto/
Jaa
Viittaa artikkeliin

mar-to (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitykset

  1. lisääntymiskyvytön, steriili, hedelmätönMaa makaa martona kohmeessa.
  2. (kasvitiede)mykerökukinnon lyhyt ja laaja kukkapohjus

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Pokš bojar Puzan paksant sajsazo, Latišovskoi bojaravant marto j.n.e.
— Otto Donner, Lappalaisia lauuja
Kylmiä lientää leyhkivä sää, kesä jälkiä kevään kiitää, — kuolevi noin, kun soi heelmiä runsas syys, ja on äkkiä eessä talvi jo martona taas.
— Valter Juva, Sata runoa
Monet risteymät ovat martoja eli hedelmättömiä, mutta joissain tapauksissa risteymät voivat olla myös hedelmällisiä, jolloin takaisinristeytymisen vuoksi syntyy vaikeasti tulkittavia lajiryhmiä.
— Wikipedia: Sarat

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan marto lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Substantiivit
Ilmaiseksi niitä maasta marrostakin itää, huimapäitten heimosta Herra huolen pitää.
— Otto Manninen, Virrantyven

Etymologia

1marto1 – muikunpoikanen

Sanakirjassa
Käsitellään sanan maarto yhteydessä
Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Vastineita
pohjoissaame
Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame marˈdo ’hyvin vähän kehittynyt kalanmäti’, inarinsaame mȧrdu ’mätiä ympäröivä kalvo’, koltansaame mȧrdă (turjansaame) ’mätiaihe, pienijyväinen, kypsymätön mäti’

. Todennäköisesti lainaa joko suomi → saame tai päinvastoin.

Samaa juurta olevia sanoja

2marto2 – maho

Alkuperä
Lainasana (kanta-arja)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan marras yhteydessä
Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro, ersämordva, udmurtti, komi

Lainalähde: ← kanta-arja / kantairani *mr̥tá-s (vertaa muinaisintia mr̥tá-ḥ ’kuollut’, avesta mərᵊta- ’sama merkitys’). — Näihin usein verratut

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenmarras ’kuoleva, »kuolemaan määrätty»’
karjalamarras ’loputon, ikuinen, iankaikkinen (kuollut); routa, kirsi’
viromarras (g. marda) ’hauras, hento, herkästi tärveltyvä’, mardus ’(pahaenteinen) haamu, kummitus’

(suomi → koltansaame mǡ´rdes, kildininsaame mā´rdes ’saalis, joka outoutensa tai epätavallisen pyyntisattuman tähden ennustaa saajalleen kuolemaa’)

Vertailukohtia

ersämordvaersämordva miŕd́e, mokšamordva miŕd́ä, mə̑ŕd́ä ’mies, aviomies’
udmurttimurt ’ihminen; mies; vieras’
komimort ’ihminen; mies’

ovat palautettavissa yhteiseen asuun *mertä, joka edellyttää toista, etuvokaalista arjalainen (iranilainen) astetta samasta indoeurooppalainen juuresta (indoeurooppalainen *mer-, *merə-, vertaa osseetti mærdæ ’kuolema’). Katso myös marraskesi ja marraskuu.

Yhdyssanat ja johdokset

Yhdyssanat

Johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.barren, receptacle, sterile, infertile, disc-like receptacle
  • ruotsisteril, korgbotten, blomfäste
  • norjakorgbunn, steril

Englanninkieliset vastineet

  • barren
  • receptacle
  • sterile
  • infertile
  • disc-like receptacle

Esiintymistiheys

182 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo), vokaalivaihtelutyyppi K

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑrto

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Marto. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/marto