- Alkuperä
- Lainasana (kanta-arja)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan marras yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, viro, ersämordva, udmurtti, komi
Lähtökohta: ← kanta-arja / kantairani *mr̥tá-s (vertaa muinaisintia mr̥tá-ḥ ’kuollut’, avesta mərᵊta- ’sama merkitys’). — Näihin usein verratut
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | marras ’kuoleva, »kuolemaan määrätty»’ |
|---|---|
| karjala | marras ’loputon, ikuinen, iankaikkinen (kuollut); routa, kirsi’ |
| viro | marras (g. marda) ’hauras, hento, herkästi tärveltyvä’, mardus ’(pahaenteinen) haamu, kummitus’ |
(suomi → koltansaame mǡ´rdes, kildininsaame mā´rdes ’saalis, joka outoutensa tai epätavallisen pyyntisattuman tähden ennustaa saajalleen kuolemaa’)
Vertailukohtia
| ersämordva | ersämordva miŕd́e, mokšamordva miŕd́ä, mə̑ŕd́ä ’mies, aviomies’ |
|---|---|
| udmurtti | murt ’ihminen; mies; vieras’ |
| komi | mort ’ihminen; mies’ |
ovat palautettavissa yhteiseen asuun *mertä, joka edellyttää toista, etuvokaalista arjalainen (iranilainen) astetta samasta indoeurooppalainen juuresta (indoeurooppalainen *mer-, *merə-, vertaa osseetti mærdæ ’kuolema’). Katso myös marraskesi ja marraskuu.