mo­no­lo­gi

Ja kun herra Phillips esitti Marcus Antoniuksen monologin Cesarin ruumiin ääressä ja antoi äänelleen mitä sydäntäjärkyttävimmän sävyn — katsoen joka lauseen lopussa Prissy Andrews'iin — tunsi Anna, että hän voisi nousta ja ryhtyä kapinaan siinä paikassa, jos vain yksi ainoakin Rooman kansalainen näyttäisi esimerkkiä...

Ja usein sattuu, että lohduton kärsimys ja syvä toivottomuus synkinten monologiensa kuolintuskassakin käsittelevät aineita ja erittelevät periaatteita.

Hänestä sen kuvat ovat kauniita, mutta puheet tekosyvällisiä, pikemminkin samanaikaisia monologeja kuin dialogeja, "juhlallista lausuntaa aistikkaissa kulisseissa".